Sinikka Sokka: Perinteinen parisuhde ei sovi minulle

Näyttelijä Sinikka Sokalle ajatus Sokka-omaelämänkerran tekemisestä oli aluksi hyvin ristiriitainen. Ennen kuin hän oli kirjailija Liisa Talvitien kanssa päättänyt, että kirjaan jututetaan ystäviä, sukulaisia, työtovereita ja läheisiä, Sinikan mielessä pyöri omat epäilynsä kirjaprojektista.

– Jännitti etukäteen, että riittääkö minun elämässäni ja näissä tapahtumissa tarpeeksi materiaalia, niin, että se kiinnostaisi muitakin kuin minua ja kirjailija Liisa Talvitietä. Kun kirjan muoto oli päätetty, jännitys helpotti ja tajusin, että kirja ei niinkään kerro minusta vaan minun kauttani ihmiset pääsevät tutustumaan tietyn aikakauden tapahtumiin ja ihmisiin.

Vauhdikas kirja tuo esiin millaista elämää 62-vuotias Sokka on elänyt. Luettuaan koevedokset näytteljiä oli itsekin ihan ihmeissään elämänsä tapahtumarikkaudesta. Varsinkin nuoruudenajan intensiivisyys yllätti Sinikan itsensä.

– Tuli välillä tunne, että huh huh ja vähän jopa hengästytti. Huomasin, että elämä on arvaamatonta, sitähän ei voi etukäteen suunnitella, vaikka kuinka yrittäisit.

Itsetuntemus kasvoi kirjan mukana

Kun Sinikka Sokalta kysyttiin, miltä tuntui kuulla kollegojen ja ystävien tarinoita hänestä, hän oli vain pelkästään tyytyväinen, että sieltä ei tullut vain pelkästään positiivista kommenttia.

– Sieltä tuli hyvin, sanoisinko, raikkaita juttuja minusta muun muassa Pirkko Saision, Leif Salménin ja jopa nykyisen kumppanini Alpo Suhosen suusta.

Sinikka myöntää, että itsetuntemus kirjanteon myötä parani ja muutamat myönteiset asiat kommenteissa ehkä yllättivät.

– Eihän niitä myönteisiä asioita arjessa itsestään tunnista, kun sitä on vaan oma itsensä esimerkiksi työtilanteissa ja ystävyydessä. Lojaalisuus ja hyvä kuuntelemisen taito nousivat sieltä positiivisista asioista esille. Kävi ilmi myös minun rauhattomuuteni, levottomuus, kärsimättömyys ja myöhästely. Nämä ovatkin vähän syvempiä asioita, semmoisia vähän niin kuin vaivojakin välillä.

Sokka oli legendaarisen KOM-teatterin kehittämisessä mukana ihan sieltä lähes perustamisesta alkaen. Alkuaikoinaan KOM-teatteri kiersi maakuntia ja toi teatteria tutuksi kaikelle kansalle. Ilmassa oli varsinaista pioneerihenkeä.

– Nyt kun muistelee sitä aikaa, niin muistothan kultaantuvat ja se on ihan hyvä asia. Kun asiaan uppoutuu syvemmälle, muistaa, että kyllä se oli tosi rankkaa ja mitä uhrauksia ihmiset tekivät silloin. Pienet lapset jäivät kotiin ja äiti oli pitkään poissa. Minun tapauksessa yksi lapsi, Emilia, jäi kotiin. Mutta kaikesta huolimatta se oli varsin upeaa aikaa. Suomi tuli tutuksi ja paljon myös ystävyyssuhteita solmittiin tuolloin ympäri maan.

Kaukosuhde kestää myrskyt

Sokka on nainen joka on osoittanut, että kaukosuhdekin voi toimia. Sokka ja hänen puolisonsa Alpo Suhonen ovat välillä aikamoisia matkoja toisistaan erillään.

– Minulla on sellainen tunne tästä, että olen ollut aika sitkeä. Oma elämä, kun ei mene ihan totuttujen normien mukaan. Jos joku kestää tällaista elämäntapaa, joka minulla on, niin minunkin on kestettävä Alpoa, jolla on paljon töitä ulkomailla ja hirveen liikkuva ja monimutkainen työnkuva. Pitkissä suhteissa on jotain kauhean salaperäisen hienoa, että ne ovat pysyneet vaikeuksista, myrskyistä ja etäisyyksistä huolimatta pystyssä.

Sokka ja Suhonen eivät ole eläneet parisuhteensa aikana perusarkea yhdessä.

– Luulen, että siinä on syy, että olemme pysyneet yhdessä. Emme ole eläneet sitä perusarkea yhdessä. Olemme Alpon kanssa sen tyyppisiä ihmisiä, että arkipäivä – joka kuitenkin on suuri osa elämää – ja se, että toinen koko ajan iholla, voi olla meille hankala kysymys. Perinteinen parisuhde ei ole ikinä oikein sopinut minulle. Tällä tiedolla ja elämänkokemuksella en enää pidäkään sitä häpeällisenä asiana, vaan ihmiset ovat todellakin erilaisia, Sokka pohtii.

Sokan omaelämänkerta tuo esiin naisen joka osaa hemmotella itseään. Sinikka on samppanjaihmisiä. Piknikille mennessään Sinikka ottaa mukaansa aidot samppanjalasit, liinaservetit ja kaiken muun asiaan kuuluvan.

– Minulla on sellainen kuva, että ihan lyhyessä ajassa tämä on yleisesti muuttunut. Enää sitä ei pidetä mitenkään pröystäilynä tai liioitteluna. Olen jo siinä iässä, että minulla on ihan jo oikeus sanoa, että kyllä mieluummin samppanjaa juon kuin kuohuviiniä, mutta kyllä hyvä kuohuviinikin käy, Sokka nauraa.

sunnuntaisin klo 13-14.

Teksti Radio Nova

Kuvat: Lehtikuva