Yhdysvallat 2007. Ohjaus: Gabor Csupo. Käsikirjoitus: Jeff Stockwell, David Paterson – Katherine Patersonin kirjasta. Tuotanto: Lauren Levine, Hal Lieberman, David Paterson. Kuvaus: Michael Chapman. Leikkaus: John Gilbert. Musiikki: Aaron Zigman. Pääosissa: Josh Hutcherson, AnnaSophia Robb, Zooey Deschanel, Robert Patrick, Bailee Madison, Kate Butler, Devon Wood. Kesto: 96 min.
Ystävyys, koulukiusaaminen ja mielikuvitus ovat Silta salaiseen maahan -nuortenelokuvan tärkeitä avainteemoja. Unkarilaisen animaattori Gabor Csupon esikoispitkä ohjaustyö on täysosuma niin elämänmakuisen käsikirjoituksen, innoittuneen toteutuksen kuin raikkaiden näyttelijävalintojenkin suhteen.
Silta salaiseen maahan (Bridge to Terabithia, 2007) on kertomus köyhän perheen kymmenvuotiaasta pojasta, Jessestä, joka ystävystyy naapuriin muuttavan poikatyttö-Leslien (AnnaSophia Robb) kanssa. Ystävykset jakavat saman kohtalon: molemmat ovat koulukiusattuja ja toveripiirien väliinputoajia. Syrjäänvetäytyvä Jesse rakastaa piirtämistä, seurallinen Leslie puolestaan osaa kertoa lumoavia tarinoita Terabithian salaperäisestä valtakunnasta, jonka tyttö kuvittelee kotimetsän siimekseen.
Terabithia syttyy fantastiseen loistoonsa lasten leikeissä. Sudenkorennoista sukeutuu sotilaita, oravista ovelia vihollisia, ja puiden henget vaanivat pitenevissä varjoissa. Ystävyyden puhjetessa täyteen kukkaan lasten mielikuvitus saa suurenmoiset siivet, joilla paeta ankeaa todellisuutta.
Tuotantoyhtiö Disney on ennakkomainonnassaan rummuttanut elokuvan fantasiatehosteita, joiden myötä myös aikuisempi katsoja pääsee näkemään maagisen Terabithian lapsen silmin. Mistään Narnia 2:sta ei elokuvassa kuitenkaan ole kysymys, ja siksi markkinointi on ollut jokseenkin harhaanjohtavaa.
Silta salaiseen maahan ei ole mikään itsetarkoituksellinen CGI-fantasia, vaan se on ytimeltään "vanhanaikainen kunnon elokuva" – siis pätevästi käsikirjoitettu ja kokoonpantu teos, jonka juuret ovat tiukasti tässä todellisuudessa. Csupo tiimeineen on oivaltanut käyttää tehosteita vain mausteina; kohottavina visuaalisina säväyksinä, jotka rakentavat siltaa arkikokemuksen tuolle puolen. Juuri tämä linjaus tekee elokuvasta ihmeellisen. Mielikuvitusötökät ja satumaisemat näyttäytyvät vain silloin kun se on kerronnan kannalta oleellista.