Siivekkäiden hassuille nimille löytyy yleensä hyvä syy – paitsi yhdelle outolinnulle

Pihlajanmarjojen siivilöijä

Taviokuurna-nimellä on pitkä historia.

– Taviokuurna on itseasiassa melkoisen erikoinen nimi, koska se ilmestyy vähän kuin tyhjästä suomen kieleen 1800-luvun alussa. Siellä taustalla on siis vanhempi nimi kapiankuurnattaja. Mitä ilmeisimmin siellä on huonosti suomea osanneet ihmiset kirjoittaneet tai muusta syystä merkinneet nimen väärin ja sitten siitä on tullut taviokuurna, kertoo Hintikka.

Kuurnaaminen tarkoittaa siivilöintiä.

– Taviokuurna on siitä erikoinen lintu, että kun se syö pihlajanmarjoja, se nimenomaan siivilöi ne eli se syö sieltä siemenet. Se ei syö sitä hedelmälihaa niin kuin monet muut tai koko pihlajanmarjaa. Siitä se nimi tulee, mutta se alkuosa on vähän epäselvä, pohtii Hintikka.

Keräkurmitsa viihtyy tunturinummilla. Kuva: Petri VainioPetri Vainio

Tunturinummella pyörijä

Yleensä linnuille pyritään antamaan kuvaava nimi.

– Kyllähän hyvä olisi, että se olisi näppärä ja kuvaava nimi. Sellaiset nimenomaan näppärät ja kuvaavat nimet jäävät yleensä elämään. Ne ovat niitä, mitä sitten käytetään, perustelee Hintikka.

Keräkurmitsa kuulostaa maallikon korviin aika oudolta nimeltä.

– Kurmitsa on näiden kahlaajalintujen nimi, mitä 1800-luvulla ryhdyttiin käyttämään. Kurmitsoita oli välillä paljon enemmänkin, mutta niitä on vähän vuosikymmenten aikana raivattu pois nimistöstä, mutta keräkurmitsa on tosiaan pysynyt. Siinä kerässä oletan, että siinä on taustalla vähän niin kuin kerän pyörimisliike, kun se juoksee siellä tunturinummella, kuvailee Hintikka.

Tundrakurppelo on vähän samaa sarjaa. Nimessä yhdistyy elinympäristö eli tundra ja ulkonäkö. Kurppelo on ehkä yhdistelmä kurpasta ja kuovista, joita molempia lintu muistuttaa.

Käenpiika tyhjentää muiden lintujen pesiä. Kuva: Petri VainioPetri Vainio

Käen palvelija

Käenpiika viittaisi siihen, että laji palvelee käkeä.

– Ruotsissa tunnetaan kansan käyttämä nimi kukkupiiga ja englannissa cuckoo´s maid, jotka viittaisivat nimenomaan siihen, että käenpiika olisi jollain tapaa käen palvelija. Ilmeisesti siinä taustalla on ajatus siitä, että palvelija saapuu vähän ennen isäntää eli käenpiika tulee keväällä hieman ennen käkeä ja sitten tosiaan käy vähän siivoamassa paikkoja. Se saattaa käydä tyhjentämässä muiden lintujen pesiä, kun se tutkii niitä, tietää Hintikka.

Ruisrääkän nimi viittaa linnun ääneen. Kuva: Esa KurkikangasMTV

Kertovat oman nimensä

Monen linnun nimi viittaa niiden ääntelyyn. Näin on esimerkiksi ruisrääkän ja räyskän kohdalla.

– Ruisrääkän laulu, kun se sieltä pellosta huutaa rek, rek, rek, rek koko yön putkeen, niin sen suorastaan kuulee siinä. Samaten räyskä. Siellä pohjalla on se räyskän semmoinen kova kruau huuto, joka on päätynyt siihen nimeen asti, kuvailee Hintikka.

Hernekertun laulua on verrattu herneiuden kalinaan kattilassa. Kuva: Esa KurkikangasMTV

Herneet kattilassa

Härkälintu on saanut nimensä mylvivästä äänestään. Luhtahuitti puolestaan viihtyy luhdassa tai ruovikossa ja sen ääni on "huittailua". Hernekertun nimikin perustuu mielikuvaan äänestä.

– Hernekertun nimen selitykseksi on tarjottu kovasti sitä, että äänessä tai laulussa kuuluisi herneiden kalina kattilassa. Mun mielestä se kuulostaa niin epäselvältä selitykseltä, että ehkä sitä on parempi pitää epäselvänä kuin varmana nimenä, pohtii Hintikka.

Taivaanvuohen nimi on ollut käytössä vuosisatoja. Kuva: Esa KurkikangasMTV

Mäkättävät pyrstösulat

Taivaanvuohikin viittaa ääneen, muttei lauluääneen.

– Sillä on tämmöinen mäkättävä ääni tai soidin oikeastaan. Sehän ei ole laulua, vaan se mäkättävä ääni lähtee pyrstösulista. Se lentää korkealle taivaalle ja syöksyy alas. Siitä kuuluu semmoinen humiseva tai mäkättävä ääni, mikä on muistuttanut ilmeisesti riittävästi vuohen ääntä. Se on sitten saanut nimeksi taivaanvuohi. Se on vanha nimi. Se on ollut käytössä vuosisatoja, arvioi Hintikka.

Mandariinisorsan nimellä ei ole mitään tekemistä hedelmän kanssa. Kuva: Esa KurkikangasMTV

Muistuttavat virkamiehiä

Ulkonäkö on sekin yleinen lähtökohta nimetä lintuja. Mandariinisorsan nimi ei kuitenkaan viittaa hedelmään.

– Siinä on taustalla ollut ajatus, että kiinalaisia virkamiehiä on nimitetty mandariineiksi ja heillä on ollut hyvin näyttävä virkapuku. Sorsa on saanut nimensä sen mukaan. Suoraan sanoen en tiedä, ovatko ne nyt ihan samannäköisiä, mutta tällaista selitystä siihen on tarjottu, huomauttaa Hintikka.

Harjalinnulla on komea pääkoriste. Kuva: Esa KurkikangasMTV

Harjamainen töyhtöpää

Lehmähaikara ei muistuta lehmää, mutta viihtyy lehmien seurassa. Harjalinnulla on komea, harjaa muistuttava töyhtö päässä. Kapustarinnallekin löytyy ulkonäköön liittyvä selitys.

– Juhlapukuisella kapustarinnalla on musta kuvio, joka ulottuu naamalta vatsalle ja edestäpäin katsottuna se näyttää vähän kauhalta eli kapustalta.

Kivitaskun nimi viittaa elinympäristöön ja ehkä myös ulkonäköön. Kuva: Esa KurkikangasMTV

Kiviä taskussa

Linnun nimi voi viitata myös elinympäristöön tai ravintoon. Kivitaskun tasku saattaa viitata pyrstön valkoiseen tyviosaan, joka saattaa näyttää taskulta. Toisen tulkinnan mukaan se voisi viitata linnun naksuvaan kutsuääneen. Kivi puolestaan viittaa elinympäristöön.

– Kivitasku on avomaan lintu, joka viihtyy vaikka pellon keskellä olevalla kiviröykkiöllä tai rantakivillä. Hemppo puolestaan on oikeastaan hamppulintu. Sitä nimeä ennen käytettiin. Siellä taustalla on hamppu, jonka siemenet ovat hempon suosikkiruokaa, paljastaa Hintikka.

Jänkäkurppa on rantalintu. Kuva: Petri VainioPetri Vainio

Toimikunta vastaa nimistä

Monet lintujen nimet ovat vanhaa perua, mutta nyt lintujen nimistä vastaa BirdLifen nimistötoimikunta, joka koostuu lintuharrastajista.

– Minä olen yksi, mutta meitä on muutaman kokeneen lintuharrastajan joukko, jotka ovat olleet hyvin pitkään kiinnostuneita lintujen nimistä. Me ollaan hyvin syvällä, voisi sanoa kaulaamme myöten niissä, että ollaan niitä pyöritelty ja tutkittu. Mutta viime kädessähän se on sitten kenttä, joka päättää, että käytetäänkö nimeä vai ei. Minulla tai kenelläkään muulla on mitään mahdollisuuksia pakottaa ihmisiä käyttämään, että ei kuulkaas, ei sen nimi nyt ole se, vaan sen nimi on se. Kyse on viime kädessä siitä, että mitä ihmiset käyttävät, puolustautuu Hintikka.

Harmaapäätikka sekoitetaan usein vihertikkaan. Kuva: Esa KurkikangasMTV

Väärä väri häiritsee

Hintikan mielestä oudoin linnun nimi on harmaapäätikka.

– Mä olen miettinyt paljon tätä harmaapäätikkaa, missä on tietysti ihan historialliset perusteet, että sitä kutsutaan harmaapäätikaksi. Mutta kun tavallinen tallaaja sitten näkee ruokinnalla lentävän vihreän tikkalinnun, niin sehän menee heti vihertikaksi. Se harmaapäätikka on nimenä sellainen, mitä olen monta kertaa miettinyt, että nämä nimet olisi alun perinkin pitänyt antaa toisin päin. Meillä olisi vihertikka ja sitten meillä olisi esimerkiksi muurahaistikka tai joku muu nimi sitten tälle vihertikalle. Harmaapäätikalla on harmaa pää kyllä, mutta siitä huolimatta se yleensä näyttää vain vihreältä ja hyvin moni sitten nimeää sen vihertikaksi. Näitä vihertikkahavaintoja tuleekin juuri sen takia ihan jatkuvasti.

Muutamat lintujen nimet ovat muinaista alkuperää ja ne ovat tuhansia vuosia vanhoja. Esimerkiksi joutsen tai sääksi ovat tällaisia nimiä, joiden tarkka alkuperä ei ole selvillä. Länsi-Suomessa on puhuttu sääksestä ja Itä-Suomessa sama lintu on kalasääski.