MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen kirjoittaa Liigan uudesta brändistä ja identiteetistä, joka perustuu jatkuvaan sarjaan kohdistuvaan uusien nuorten laatupelaajien virtaan. Tänä syksynä Sihvosen silmään ovat tarttuneet erityisesti Kärppien Aleksi Heponiemi ja Ilveksen Oskari Laaksonen.
Videolla Kärppien Rasmus Kuparin mietteitä.
Brändi ja sen perustana oleva tekemisen kokonaisvaltainen identiteetti muuttuvat hitaasti, mitä tulee joukkuepallopelisarjoihin. Suomessa pääsarjatason liigajääkiekkoilussa on liki koko 2010-luku eletty todeksi sitä, että vähänkin edistyneemmät pelaajat lähtevät NHL:ään, KHL:ään, Ruotsiin ja Sveitsiin pelaamaan.
Syntyneitä aukkoja on jouduttu paikkaamaan nuorilla suomalaisilla pelaajilla. Vaan nyt on tultu vihdoin pisteeseen, jossa ei enää tarvitse käyttää ilmaisua ”joudutaan paikkaamaan”. Voidaan ennemminkin itsetuntoisesti lausua niin, että ”saadaan täydentää” vapautuvat pelaajapaikat erittäin laadukkailla nuorilla suomalaisilla pelaajilla.
Sopii peräti julistaa, että Liigan uusi brändi on syntynyt, lopultakin.
Viitisen vuotta sitten voimistuneen pystyvien nuorten pelaajien esiinmarssin alussa oli aiheellista vielä epäillä, mahtaako vyöry olla laadultaan kestävää, jatkuuko ja kantaako se, vai onko se vain hetkellinen suonenveto. Nyt alkaa kasassa olla vastaan sanomatonta todistusaineistoa siitä, että uusien nuorten pelaajien virta on vuolas, kestävä ja laadukas.
Tänä syksynä jopa se on mennyt Liigassa aivan nappiin, että alle kaksikymmentävuotiaiden pelaajien paras pistemies per seura pelaa sponsorin erivärisellä sinisellä kypärällä. Näissä sinikypäräisissä pelaajissa on aivan poikkeuksellista energiaa ja peli-iloa, joka välittyy katsomoihin asti.
Alkaneelta sesongilta voisi poimia useammankin nuoren pelaajan esiin, mutta omaan silmääni on ottanut kaksi pelaajaa erityisesti: Ilveksen oikea käsi alhaalla pelaava puolustaja Oskari Laaksonen ja Kärppien laitahyökkääjä Aleksi Heponiemi.
Näissä kahdessa pelaajassa on jotain erityistä, ja sen erityisyyden tukena ovat kaiken kukkuraksi Ilveksen ja Kärppien pelitavat.
Ilveksen Laaksonen on hyökkäyspelin rytmittämisen mestari vailla vertaa. Ilves pelaa suhteellisen puhtaaksi viljeltyä Meidän peliä, jossa puolustajalle avautuu kahta, kolme ja jopa neljää syöttösuuntaa, joista valita. Laaksonen valitsee todella useasti sen syöttösuunnan, mikä edistää eniten peliä. Buffalo Sabresin varaama 1999 syntynyt Laaksonen kykenee operoimaan ylivoimapelissä viivamiehenä ja kellottaa pelissä keskimäärin noin 19 minuutin peliaikoja.
Kärppien Aleksi Heponiemi on taitava kiekollinen pelaaja, joka pelaa laitahyökkääjän paikalta usein kuin keskushyökkääjä. Heponiemen, toisen nuoren Rasmus Kuparin ja edelleen kovassa tikissä olevan konkari Mika Pyörälän vitja on Liigan mielenkiintoisin. Sentteri Kupari tykkää Kärppien vapaahkossa keskialueen paikanvaihtopelissä liikkua laitaan, jolloin Heponiemi livahtaa dominoimaan kaukalon keskustaa. Kulmapelissä liukkaasti pyörähtelevältä Florida Panthersin varaamalta 1999 syntyneeltä Heponiemeltä on liki mahdotonta puolustaa kiekkoa pois.
Tilanne Liigassa on ylisummaan kutkuttava. Joka ilta peliin mennessään katsoja voi aprikoida, mitähän sieltä tänään tulee, kuka nuori virtuoosi tällä kertaa ottaa pelissä ohjat.
Juttua korjattu klo 14.21. Oskari Laaksonen kykenee operoimaan ylivoimapelissä viivamiehenä, ei Aleksi Heponiemi, kuten jutussa alun perin mainittiin.