MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen perkaa Kärppien ja HIFK:n välieräsarjan ensimmäisen ottelun, jonka Kärpät voitti jatkoerän jälkeen maalein 3-2.
HIFK pelasi pitkälti niin kuin HIFK:n pitää pelata Kärppiä vastaan. Tosin tämä pätee vain helsinkiläisten puolustuspelaamiseen. HIFK:n piti rytmittää sekä puolustamistaan että hyökkäämistään, nyt hyökkäämisen rytmittäminen oli todella vaatimatonta.
HIFK:n vahva startti otteluun – helsinkiläiset veivät aivan ottelun alkua lukuun ottamatta ensimmäisen erän pelin virtausta ja menivät jopa maalein 2-0 johtoon – oli lopulta eräänlainen Pyrrhoksen voitto, koska joukkueen hyökkäyspelaaminen liki lakkasi siihen, ja joka tapauksessa sen laatu ei ollut riittävää. Kärppiä on todella vaikea voittaa, jos hyökkääminen jää vajaaksi.
LUE MYÖS: Näkökulma: Ville Nieminen näytti suuruutensa tappion hetkellä, mistä moni voisi ottaa mallia
Kärpille ottelu jätti todella paljon mietittävää. Ja tässä kohtaa on tarkasteltava lähinnä pelin avauserää.
HIFK puolusti todella briljantilla tavalla pois Kärppien hyökkäysalueen kolmiopelaamisen. Sitä vastaan on valittava joko vahva aluepainotteinen keskustan puolustaminen tai rohkea mies vastaan mies -puolustus kolmella kolmea vastaan lähelle siniviivaa – ja HIFK oli valinnut jälkimmäisen ollen siinä todella hyvä. Toki Kärppien pelaajat etenkin matsin alkupuolella pelasivat hermostuneesti hyökkäysalueella kiekkoja hukaten. Siihen HIFK:n oli nätti iskeä.
Ehkä suurin oppi Kärpille ottelusta oli – jos oppi suostutaan ottamaan vastaan – se, ettei myöhästelevä hieman turhan itsevarma yhden tai kahden pelaajan jatkuva mukamas prässääminen käy laatuun; Kärppien on pelattava HIFK:n tavoin pelin virran sekaan myös trapia. Runkosarjalätkä on runkosarjalätkää, pudotuspeleissä pelin vaatimustaso on korkeampi. Vuosi sitten Kärppien puolustuspelaaminen oli hetkittäin reikäjuustoa keskialueella kenttätasapainon puutteen vuoksi, nyt aukkoja oli enemmänkin kaukalon pitkittäissuunnassa.