Tuoreiden tutkimusten mukaan siemennesteellä on monta muutakin tehtävää kuin hedelmöittäminen. Siemennesteen arvioidaan ehkäisevän raskausmyrkytystä, edistävän emättimen ja klitoriksen verenkiertoa ja jopa lievittävän naisen masennusta. Kari Heusala keräsi Helmeen tietopaketin siemennesteestä.
Siemenneste kuuluu oleellisena osana heteroseksuaaliseen kanssakäymiseen, koska mies yleensä hekumansa huipulla kokee siemensyöksyn, jonka aikana virtsaputkesta purkautuu siemennestettä. Osa naisista suhtautuu siemennesteeseen hyvinkin negatiivisesti. Toisaalta taas on naisia, joilla on erityinen seksuaalinen mieltymys siemennesteeseen. Harva on kuitenkaan perillä siitä, mitä tuo valkoinen erite oikein on.
Pikkuihmisiä
Suvunjatkaminen on ollut aikoinaan yksi suurimmista ihmiskunnan mysteereistä. Vasta 1600-luvulla päästiin hiukan perille siittiöiden salaisuudesta. Hollantilainen lääketieteen opiskelija Johan Ham havaitsi siittiöt ensimmäisen kerran vuonna 1676 tutkiessaan siemennestettä mikroskoopin läpi. Hänen opettajansa Antony van Leeuwenhoekin antoi näille eliöille nimen spermatozoa (siemeneläin) eli siittiö. Osa tutkijoista kuitenkin yhä väitti, että he näkivät siemennesteessä uivan joukon mikroskooppisia ihmisiä, joilla oli kädet ja jalat. Muinaisilla mikroskoopeilla moinen on vaatinut todellista tarkkanäköisyyttä tai hyvin luovaa mielikuvitusta. Käsitys pikkuihmisistä sai alkujaan jopa rutkasti kannatusta. Näistä mikroskooppisen pienistä hahmoista käytettiin nimitystä homunculus. Tästä käsityksestä kehittyi myöhemmin myös evoluutio-oppi, jonka mukaan ihmiskunta olisi ollut pienennettynä Eevan munasarjoissa tai Aatamin kiveksissä.
Siittiöiden muodostuminen
Tiede kuitenkin meni eteenpäin ja vihdoin havaittiin, että siittiöitä muodostuu kivesten siementiehyissä. Siittiönmuodostus on jaettavissa kolmeen eri vaiheeseen: 1) alkusiemensolujen jakautuminen (mitoosi), 2) varhaissiemensolujen jakautuminen meioosissa ja 3) esisiittiöiden muuntuminen siittiöiksi.
Esisiittiöiden kypsymisen aikana solut kulkevat lähemmäksi siementiehyen keskustaa. Kypsymisen aikana ne pidentyvät ja niihin kehittyy liikkumiseen tarvittava häntä. Siittiöt ovat irrottuaan kuitenkin vielä epäkypsiä eivätkä pysty liikkumaan. Ne eivät kykene myöskään vielä kiinnittymään munasoluun ja läpäisemään sitä. Siittiöiden lopullinen kypsyminen tapahtuu lisäkiveksessä. Tämä vaihe kestää 2–11 päivää, ja sen aikana siittiö saavuttaa liikkumiskykynsä, hedelmöittämiskykynsä sekä kyvyn läpäistä munasolun seinämän.
Nuori mies tuottaa noin 300 miljoonaa siittiötä päivässä. Viisikymppinen mies tuottaa päivän aikana 175 miljoonaa siittiötä ja 75-vuotias mies enää 20 miljoonaa. Valmis siittiö koostuu muutamasta osasta. Ensimmäisenä on pää, jonka kärjessä on niin kutsuttu akrosomi, jonka avulla siittiö kiinnittyy munasoluun ja siinä olevat entsyymit auttavat munasoluun tunkeutumisessa. Seuraavana ovat siittiön kaula, keskikappale ja häntä.
Siittiöt ovat todellisuudessa niin pieniä, että vasta nykypäivän tekniikalla pystyttiin määrittämään siittiöiden eri osasten todellinen pituus. Siittiön pään pituus on noin 5 162 nanometriä, kaulan pituus on noin 3 853 nanometriä ja hännän pituus lähes 10 946 nanometriä. Kyse on siis todella pienistä osasista.
Siittiöt ovat suhteellisen vikkeliä ollakseen äärimmäisen pieniä eliöitä. Siemennesteen keskimääräiseksi lähtönopeudeksi on arvioitu jopa 45 kilometriä tunnissa. Täytyy kuitenkin muistaa, että miehen kiihottumisen tilalla on huomattava merkitys ejakulaationopeuteen. Siittiöiden kulkunopeus emättimessä on noin 17 km/h.
Normaalisti mies ejakuloi noin 3–5 millilitraa siemennestettä, josta jokainen millilitra sisältää noin 50–100 miljoonaa siittiötä. On kuitenkin olemassa miehiä, jotka pystyvät ejakuloimaan jopa 11–15 millilitraa siemennestettä. Seksuaalinen pidättyväisyys on tässä kohdin erittäin ratkaisevassa asemassa, sillä arvioiden mukaan mies tuottaa vuorokaudessa 0,4 millilitraa siemennestettä.
Oli ejakuloidun siemennesteen määrä sitten mikä tahansa, niin siittiöt muodostavat vain noin 5–10 prosenttia siemennesteen kokonaissisällöstä. Siemenneste eli sperma koostuu siittiöiden lisäksi lisäkivesten, siemenrakkuloiden, eturauhasen sekä Cowperin rauhasten eritteistä.
Siittiöiden laskettu elinikä on reilut kaksi kuukautta. Aika on laskettu kehittymisestä ejakulaatioon. Elinikänsä aikana mies tuottaa keskimäärin 17 litraa siemennestettä. Mies ejakuloi elämänsä aikana keskimäärin 7 200 kertaa. Näistä 2 000 tapahtuu itsetyydytyksellä. Stakesin ilmoittaman tiedon mukaan suomalaispojat saavat ensimmäisen siemensyöksyn 14-vuotiaana. Yleensä se tapahtuu näkemällä niin sanottuja märkiä unia eli siemensyöksy tapahtuu tahattomasti unen aikana.
Makuun voi vaikuttaa
Siemennesteen pH on 7,3–8,0. Tuore ejakuloitu siemenneste on yleensä maitomaisen sameaa, tahmeaa ja hiukan lasimaista. Toisinaan siihen on voinut liittyä keltaisia pigmenttejä (flaviineja). Mikäli mies ejakuloi usein, siemenneste voi olla hyvinkin ohuen tuntuista ja hiukan vetistä. Ejakulaatiota seuraa välittömästi siemennesteen hyytyminen (siitä johtuu sen paksu ja hyytelömäinen olomuoto). Siemenneste muuttuu kuitenkin nestemäiseksi 5–20 minuutin kuluessa ejakulaatiosta.
Suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että sperma tuoksuu hiukan merkilliselle ja varsinkin maistuu etovalle. Sperman sisältämä spermiini on se aine, joka saa aikaan sperman imelän tuoksun. Sperma sisältää runsaasti erilaisia aineita, jotka saavat aikaan spermalle ominaisen maun. Siemenneste sisältää seuraavia aineosia: sinkkiä, C-vitamiinia, antigeenejä, kalsiumia, fruktoosia, kolesterolia, magnesiumia, sitruunahappoa, B-12 vitamiinia, klooria, kreatiinia, koliinia, DNA:ta, inositolia, maitohappoa, ureaa, virtsahappoa (mautonta ja hajutonta), sorbitolia, natriumia, palorypälehappoa, pyrimidiinia, puriinia, fosforia, kaliumia, glutationia, hyaluronidaasia, spermiinia, spermidiinia, polyamiineja, prostaglandiineja ja hapanta fosfataasia. Aineksia siis on kuin terveyskauppojen funktionaalisissa elintarvikkeissa. Kaikista näistä aineista huolimatta yhden siemensyöksyn keskimääräinen kalorimäärä on 10–15.
Mies voi itse ruokavalion avulla vaikuttaa siihen, miltä siemenneste maistuu. Erilaiset sitrushedelmät, persilja, minttu, vihreä tee, omenamehu sekä makeiset antavat siemennesteelle makeahkon maun. Vastaavasti maitotuotteet, punainen liha, kana, kaalit, kahvi, suklaa ja rasvainen ruoka antavat siemennesteelle epämiellyttävän maun.
Naiset ja siemenneste
Vaikka siemennesteen maku ja olemus eivät aivan kaikkia naisia viehätäkään, voi kyseisestä aineesta kuitenkin olla naiselle myös hyötyä. Hollantilaisen tutkimuksen mukaan miehen siemenneste tekee hyvää tulevalle äidille ja sikiölle. Kyseisen tutkimuksen tekijät kehottavatkin raskaana olevia naisia nielemään miehen spermaa (huom. suurin osa tutkijoista oli miehiä). Hiljattain julkaistun yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan spermasta todellakin on apua odottavalle naiselle. Sperma näyttää ehkäisevän raskausmyrkytystä, joka on erittäin vaarallinen äidille ja sikiölle. Myös australialaiset tutkijat ovat havainneet, että sperma sisältää TGF-beta -nimistä ainetta, joka saa naisen immuunijärjestelmän suotuisaksi raskaudelle. Mikäli miehen siittiöistä puuttuu tämä aine, naisen immuunijärjestelmä voi hylkiä raskautta, ja seurauksena voi olla raskauden häiriötiloja.
Toisen yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan siemenneste lievittää naisten masennusta. Tutkijoiden mukaan siemennesteen vaikuttavat aineet imeytyvät emättimenkin kautta naisen vereen. Näitä aineita ovat prostaglandiinit, testosteroni ja estrogeeni. Testosteroni imeytyy nopeammin emättimestä kuin iholta. Masennusta vähentää siemennesteen sisältämä estrogeeni ja sen aineenvaihduntatuotokset.
Siemennesteellä on oma merkityksensä myös emättimen hyvinvoinnin kannalta. Siemennesteen sisältämä prostaglandiini lisää emättimen ja klitoriksen verenkiertoa sekä sileiden lihassolujen liikkuvuutta. Verenkierron virtauksen parantuminen taas edistää kudosten hapensaantia. Spermalla lienee siten muitakin funktionaalisia tehtäviä kuin hedelmöittäminen.
Kaikille naisille spermaa ei kuitenkaan voi suositella, sillä joillekin pienikin määrä spermaa suulla tai iholla voi laukaista allergisen ihoreaktion. Ongelmaa esiintyy yleensä alle 40-vuotiailla naisilla. Sperma-allergiaa esiintyy jopa 12 prosentilla naisista.
Sperma-allergian paikallisiin oireisiin kuuluvat kutina, kuumotus, lievä turvotus sekä ihon punottaminen. Oireet ilmaantuvat joko välittömästi tai tunnin kuluttua siemennesteelle altistumisesta. Elimistöön liittyviä oireita ovat hengenahdistus, nielemishäiriö, sidekalvontulehdus, nuha, nokkosihottuma, ruoansulatuselimistön häiriöt sekä herkistysihottuma. Sperma-allergia voi myös olla syynä naisen hedelmättömyyteen.
Teksti: Kari Heusala
Lähteet: Miehen seksuaalisuus sekä Rakkautta ja kihelmöintiä