Kuinka paljon ulkonäöllä on merkitystä parinvalinnassa?
”Läskit ja rillipäät älkööt vaivautuko."
Tuo lause särähtää yhä korvassani tuoden nuoruuden muutenkin kipeiltä ja aroilta itsensä etsimisen vuosilta tosi pahoja muistoja.
Nyt aihe nousi otsikoihin ja minunkin tietoisuuteeni Maajussille morsian -ohjelman myötä. Siinä reipas isäntä ilmoitti että hänen morsiamensa ei sitten saa olla pullero. Miesparka joutui pienoisen someraivon kohteeksi, noin ei saa 2010-luvulla sanoa, ainakaan ääneen valtakunnan verkossa.
Läski ja rillipää. Kaksi kamalinta asiaa, mitä teinityttö saattoi olla.
En tiedä, onko vieläkin? Toivon että maailma olisi muuttunut niin, että minuuttaan rakentavan nuoren ihmisen minäkuva ei rakentuisi vain ulkoisten seikkojen ja perinteisten standardikäsitysten mukaisesti.
LUE MYÖS: Seksikolumni: Halukas nainen saa miehen sortumaan tähän ääliömäiseen virheeseen
Mutta kuinka olennaisia ulkoiset seikat ovat parinvalinnassa?
Äärimmäisen, sillä kyllähän sinun täytyy pitää näkemästäsi.
Vaan se, mikä kenenkin mielestä on miellyttävää ja kaunista onkin sitten vaikeampi kysymys. Vanha kunnon sanonta, kauneus on katsojan silmässä, pitää yhä paikkansa.
Ennen nykyisen aviomieheni löytämistä selasin ahkerasti nettideittisivustoja. Ja nyt muutaman viikon ajan olen palannut niiden äärelle ystävättäreni takia. Hän pyysi apua hyvän profiilin luomiseen ja minua konkarina neuvomaan, miten seuloa niiden satojen valkoisella ratsullaan kiiruhtavien sammakoiden joukosta sen oikean.
Ystävättäreni on tylysti sanottuna läski ja rillipää. Oikeasti hän on ihanan rehevä ja naisellinen ja hänellä on upeat kehykset, jotka sopivat juuri hänelle ja korostavat hänen persoonaansa.
Ja se onneksi näkyy kuvissakin, jotka palveluun valitsimme.
Mutta niin näkyvät myös hänen uhkeat muotonsa, E-kupin rintoja kun ei oikein millään piiloteta, ja ei ole tarpeenkaan. Ja arvatkaapas millaisia valtaosa vastauksia on ollut?
Kyllä. Oikein arvattu. Juuri näitä; ”noita kun pääsisi puristelemaan”, ”olet todellinen tissimiehen unelma”, ”haluaisin tutustua teihin kolmeen”.
Kyseessä on siis deittipalvelu, ei seksitreffipalvelu, niitäkin verkossa on. Jos kuvat olisivat siellä, ymmärtäisin kommentit, ne olisivat oikein onnistuneita. Tosin eivät ehkä sielläkään parhaita mahdollisia avausrepliikkejä, joilla erotutaan massasta.
Mutta palatkaamme tähän ulkonäköseikkaan parinvalinnassa.
Selasimme valkoviinilasillisen äärellä palvelun tarjontaa, ja huomasimme että meillä on täysin erilainen miesmaku. Emme oikein kumpikaan ymmärtäneet, mitä mukavaa ja sympaattista toinen näki toisen suosikeissa. Minä karsin pois kaikki, jotka eivät osanneet hymyillä yhdessäkään kuvassa, ne jotka poseerasivat autonsa kanssa, ja ne, jotka olivat kaikissa kuvissa aurinkolasien tai lippiksen kanssa niin, että kasvoja ei erottanut ollenkaan.
Keskustelimme henkevän ja syvällisen keittiöpsykologian merkeissä mieltymyksistämme. Kelasimme molemmat historiaamme. Ystävättärellä oli kaava, minulla haulikkoammuntaa. Hänen miesystävänsä olivat kaikki olleet häntä selkeästi pidempiä ja tummia. Mutta se oli kuulemma sattumaa, ihan yhtä hyvin hän kuulemma voisi tapailla blondia pätkääkin. Omaan menneisyyteeni kuuluu itseäni lyhyempää, pidempää, tummaa, vaaleaa, kaljua, atleettia ja yksi isomahainenkin.
Parin lasillisen jälkeen päädyimme syvälliseen totuuteen, joka teidänkin on syytä kuulla ja oppia. Kaikki ihmiset ovat kauniita, jos heissä on jotain, mikä sytyttää juuri sinut. Mister Vatsalihas täydellisine hymyineen saattaa jättää täysin kylmäksi ja muiden mielestä tavallisen näköinen ukkeli saattaa silmäkulmarypyillään viedä sinulta jalat alta.
Läskeillä ja rillipäillä on siis toivoa.