Ovatko puolueet havainneet Venäjän vaikuttamista poliitikkoihinsa? MTV Uutiset kysyi puoluesihteereiltä. Asiantuntijoiden mukaan Venäjän strategia suomalaisiin poliitikoihin vaikuttamisessa on vaihtunut.
Perussuomalaisten europarlamentaarikko Sebastian Tynkkynen kertoi viime viikolla olleensa yhteydessä Supon kanssa osallistuessaan nuorisopoliitikkona Venäjän propagandaleirille vuonna 2016.
Tynkkynen ei ole paljastanut, oliko hän alun perin menossa leirille ilman Supo-yhteistyötä.
MTV Uutisten tietojen mukaan Tynkkynen ei ollut ainoa suomalainen nuorisopoliitikko, joka sai vuoden 2016 tienoilla kutsun vastaavalle tai täysin samalle leirille Venäjälle.
Ainakin yksi venäläisdiplomaattia tavannut ja leirikutsun saanut suomalaispoliitikko sai pian kutsun saamisen jälkeen yhteydenoton Suposta. Hän päätyi kieltäytymään venäläisten esittämästä kutsusta.
Yhteydenpito venäläisiin diplomaatteihin tai ainakin tapaamispyyntöihin suostuminen oli toki suomalaispoliitikoille vielä 2010-luvulla selvästi nykyistä tavanomaisempaa, ennen kuin korona ja sitten laajamittainen hyökkäyssota Ukrainassa katkaisi välit.
IL:n haastattelussa kesäkuussa Tynkkynen sanoi olleensa leirin suhteen naiivi eikä ymmärtänyt venäläisten "muita vaikutusperiä". Tynkkysen mukaan tapaus muutti hänen suhtautumisensa Venäjään.
Puoluesihteerit tapasivat Supoa viime vuonna
Sebastian Tynkkynen ei ole ensimmäinen eikä viimeinen poliitikko, johon Venäjä on yrittänyt vaikuttaa henkilösuhteiden kautta.
MTV Uutiset kysyi puoluesihteereiltä, ovatko he havainneet Venäjän tai muiden autoritääristen maiden vaikuttamisyrityksiä, jotka olisivat kohdistuneet heidän puolueisiinsa tai niiden toimijoihin.
Kokoomuksen puoluesihteeri Kristiina Kokko ei halua vastata aivan suoraan siihen, onko kokoomus joutunut raportoimaan jostakin epäilyttävästä tapauksesta tai tapauksista Supolle. Yhteistyö on ennemminkin jatkuvaluonteista.
– Aina pitää olla valppaana ja aivan varmasti jotakin aina on. Mitään aivan erityistä ei viime aikoina minun nähdäkseni ole ollut ilmoilla, Kokko sanoo.
SDP:n puoluesihteeri Mikkel Näkkäläjärvi ja vihreiden Anna Moring eivät ole noin vuoden puoluesihteerinä toimittuaan törmänneet autoritääristen valtioiden vaikuttamisyrityksiin.
– En ole itse törmännyt tällaiseen eikä tiedossani ole tällaisia tapauksia puolueen väen osalta, Näkkäläjärvi toteaa.
– En ole naiivi enkä sinisilmäinen ja uskon että tällaista tapahtuu, ihan laajastikin poliittisella kentällä. Itselleni ei ole tässä ensimmäisen vuoden aikana tullut sellaisia tilanteita vastaan, Moring kertoo.
Eri puolueiden puoluesihteerit tapasivat Moringin mukaan yhdessä Supoa viime vuonna.
Tapaamisessa keskusteltiin siitä, minkälaisiin asioihin puolueiden pitää varautua.
– Katsottiin vähän presidentinvaaleja ja yleisemminkin yhteistyötä. Mitä puoluesihteerien pitää tietää ja minkälaisiin riskeihin pitää kiinnittää huomiota, Moring kuvailee.
Perussuomalaisten puoluesihteeri Harri Vuorenpää ja keskustan Antti Siika-aho kieltäytyivät haastattelusta kesälomiin vedoten. MTV Uutiset ei tavoittanut vasemmistoliiton puoluesihteeri Anna Mäkipäätä.
Venäjän strategia on muuttunut
Venäläisten tiedustelulla ja vaikuttamispyrkimyksillä Suomessa on pitkät juuret, mutta aivan viime vuosina strategia on muuttunut.
Sota Ukrainassa on jäädyttänyt ilmapiirin, joten esimerkiksi suomalaispoliitikot eivät käytännössä enää pidä yhteyksiä Venäjän hallinnon edustajiin, kuten diplomaatteihin.
– Venäläiset myös itse ovat ymmärtääkseni pääsääntöisesti luopuneet siitä ajatuksesta, että he suoralla politiikkavaikuttamisella pystyisivät saavuttamaan kovinkaan hyviä tuloksia, kertoo erikoistutkija Kimmo Elo Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksesta.
– Ilmapiiri on tällä hetkellä sellainen, että yritykset [vaikuttaa poliitikkoihin] tulevat nopeasti tietoon ja uutisoidaan hyvin näkyvästi.
Yksittäisten poliitikkojen sijasta Venäjä pyrkii vaikuttamaan kansan yleiseen mielipide-ilmastoon.
Tämä tapahtuu esimerkiksi sosiaalisen median trollitoiminnalla ja muilla verkkokampanjoilla, ei henkilötiedustelun keinoin.
Suojelupoliisi kertoi viime vuonna, että Venäjän henkilötiedustelu ylipäätään on ajettu etenkin henkilökarkotuksien takia Suomessa ahtaalle. Viime kesänä Suomi karkoitti yhdeksän Venäjän suurlähetystössä työskennellyttä vakoojaa.
Venäjän tiedustelun ja vaikuttamisen uhka on kuitenkin Supon mukaan tästä huolimatta yhä selvästi olemassa.
Tutkija: Kolmeen päätökseen olisi voinut kohdistua vaikuttamista
Suomen isoja ulkopolitiikan ratkaisuja, Nato-jäsenyyttä ja DCA-sopimusta, on leimannut laaja poliittinen yksimielisyys.
Myös niin sanottu käännytyslaki meni hiljattain eduskunnassa läpi viiden kuudesosan enemmistöllä.
Venäjällä olisi varmasti ollut haluja vaikuttaa suoraan suomalaisten poliitikkojen kantoihin näissä päätöksissä, muistuttaa Euroopan hybridiosaamiskeskuksen verkostojohtaja Jukka Savolainen.
– Niihin olisi voinut kohdistua vaikuttamista, mutta se on ollut joko liian hidasta tai tehotonta, tai sitten sitä ei ole edes kunnolla käynnistetty.
Myös Savolaisen mielestä Venäjän suora vaikuttaminen suomalaispoliitikoihin on tällä hetkellä hyvin vaikeaa ellei mahdotonta. Riskit ovat silti aina olemassa, ja poliitikkojen pitää olla niistä tietoisia.
Sebastian Tynkkysen tapaukseen Savolainen ei ota kantaa muutoin kuin toteamalla siihen liittyvän opetuksen.
– Poliitikkojen pitää ymmärtää, että jos menee johonkin paikkaan, julkisuus pitää kestää. Sillä ei saa synninpäästöä, että vetoaa myöhemmin siihen, että 'olin kuitenkin raportoinut siitä turvallisuusviranomaisille'.
Venäjä ei ole ainoa vaikuttaja
Poliitikkoihin kohdistuvat vaikuttamispyrkimykset eivät tietenkään ole Venäjän yksinoikeus.
Tutkijoiden mukaan erityisesti Kiina sekä myös ainakin Iran pyrkivät keräämään tietoa lännestä, ja ne voivat olla kiinnostuneita myös suomalaispoliitikoista.
Poliitikoille kysymys yhteydenpidosta ei luonnollisesti ole mustavalkoinen: poliitikon työtä on tavata ihmisiä ja pitää yhteyksiä erilaisiin sidosryhmiin.
Ensimmäisen lounaspyynnön saapuessa on mahdotonta sanoa, haluaako esimerkiksi autoritäärisen maan diplomaatti käydä päivänvalon kestävää poliittista keskustelua vaiko luoda pidemmän suhteen ja pyrkiä myös suoranaiseen henkilötiedusteluun, lopulta jopa lahjontaan tai kiristykseen.
Sebastian Tynkkynen osallistui Venäjällä leirille, mutta vihelsi kertomansa mukaan pelin poikki, kun venäläinen yhteyshenkilö ehdotti golfaamaan lähtemistä ja sitä, että Tynkkynen tapaisi tämän vaimon.
Eräs kansanedustaja sanoo MTV Uutisille miettineensä hiljattain, miten israelilaisten toimijoiden esittämiin tapaamispyyntöihin ja matkakutsuihin tulisi suhtautua, varsinkin jos niiden höysteenä on tullut propagandaa sodasta Gazassa.
Vähintäänkin poliitikkojen ulkomaanmatkoja voidaan aina hyödyntää vieraiden valtioiden propagandassa.
Esimerkiksi vuonna 2012 joukko suomalaisia nuorisopoliitikkoja vieraili Azerbaidžanissa.
Matkasta kirjoitettiin uutisia kuusi vuotta myöhemmin, kun vierailun isäntään, vasemmistoliiton entiseen kansanedustajaan Jaakko Laaksoon kohdistui korruptiosyytöksiä. Laakso toimi 2010-luvulla Azerbaidžanin palkallisena lobbarina.
Mukana olivat Verkkouutisten mukaan muun muassa Antti Kurvinen (kesk.) ja Li Andersson (vas.), joka arvioi myöhemmin, että vierailua saatettiin hyvinkin käyttää propagandatarkoituksessa.
Ei kannata olla "hyödyllinen idiootti"
Euroopasta on karuja, tuoreita esimerkkejä poliitikkoihin kohdistuneesta vieraiden valtioiden vaikuttamisesta.
EU-parlamenttia ravistelleessa niin sanotussa Qatargatessa muun muassa varapuhemies Eva Kailin on epäilty ottaneen vastaan isoja lahjuksia Qatarilta.
Latvialaisen konkarimepin Tatjana Ždanokan uutisoitiin alkuvuodesta toimineen pitkään Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n agenttina, ja saksalaispoliitikko Maximilian Krah pidätettiin keväällä epäiltynä vakoilusta Kiinan hyväksi.
Suomessa mitään vastaavaa ei ole tullut julki.
Tutkijoiden mukaan on silti hyvin tärkeää, että riskeistä ollaan tietoisia.
Savolainen muistuttaa, että poliitikko voi toimia "hyödyllisenä idioottina", jos hän tajuamattaankin edistää esimerkiksi autoritäärisille valtioille mieluisia ja Suomelle haitallisia poliittisia ratkaisuja.
Rankkojen vaikuttamiskeinojen kohteeksi voi joutua etenkin sen jälkeen, jos poliitikko on jo tehnyt virheen ja esimerkiksi ymmärtämättömänä vuotanut jonkin asiakirjan ulkomaiselle kontaktilleen.
– Sen takia jossakin vähän opetetaan [poliitikoille], että vielä siinäkin tilanteessa kun jo kaduttaa, kannattaisi mennä saman tien kertomaan [turvallisuusviranomaisille] mitä tuli tehtyä. Homma katkeaa sitten siihen, Savolainen toteaa.