Hallituksen suunnitelma sulkea työaikasuojelun ulkopuolelle yli 40 prosenttia kaikista palkansaajista luo epäluottamusta työmarkkinoille. Tällainen työaikalain muutos olisi kilpailukykyä ja työelämää heikentävä virhe sekä askel menneisyyden maailmaan, kirjoittaa MTV:n Nettivieras-kolumnisti Antti Rinne.
Suomi on hyvä maa tehdä töitä. Työntekijöitä suojellaan ja heidän henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen panostetaan. Itse asiassa olemme niin moderni ja edistyksellinen maa, että on vaikea uskoa, että osa työelämän hyvistä perusteista on ollut todellisuutta jo sadan vuoden ajan. Kehityksen ei ole annettu pysähtyä, vaan suunta on ollut eteenpäin.
Poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen ensimmäisiä työelämään liittyviä tavoitteita oli vuorokautisen työajan rajaaminen kahdeksaan tuntiin. Tämä siksi, että työtä tekevän ihmisen työkuorma ei olisi liian suuri, että jäisi aikaa elpymiseen ja että olisi vapaa-aikaa hoitaa ruumiin ja sielun kulttuuria, sanalla sanoen sivistyä.
Tämä tavoite toteutui 1900-luvun alussa, reilut sata vuotta sitten.
Työaikasääntely on kehittynyt vuosikymmenten kuluessa, ajassa olleiden tarpeiden mukaan. Puitteet ovat rakentuneet työaikalain kautta ja niitä on toimialakohtaisten tarpeiden mukaan sovellettu työehtosopimusten avulla.
Työaikalain peruslähtökohta on alun alkaen ollut luoda reilut ja oikeudenmukaiset pelisäännöt sekä luoda työtä tekevälle terveelliset ja turvalliset puitteet. Tämä lähtökohta – työntekijän suojeluperiaate – on ollut voimassa läpi vuosikymmenten, jatkuvasti muutoksessa olleessa ajassa. Ja on edelleen.
Sipilän hallitus kirjasi hallitusohjelmaansa halun uudistaa työaikalainsäädäntöä muuttuneen ja muuttuvan maailman tarpeisiin. Tämä on oikea ja hyvä tavoite.