Satama-altaaseen pudonnut helsinkiläismies haluaa kertoa kokemuksestaan, koska kaikki veden varaan joutuneet eivät ole enää elossa kertomassa tarinaansa.
Helsingin Sanomat kertoi viikko sitten tilanteesta, joka oli koitua Aleksander Lauraéus kohtaloksi. Hän putosi huhtikuussa epähuomiossa Hietalahden satama-altaan hyiseen veteen, mutta selvisi ylös vedestä viime hetkellä, kun ohikulkija kuuli avunhuudot.
Kaikki altaaseen pudonneet eivät ole olleet yhtä onnekkaita. MTV Uutiset julkaisi aiemmin tänään 20-vuotiaana vuosi sitten altaaseen kuolleen Emil Nurmen siskon haastattelun.
Lauraéuksen haastattelu laukaisi vilkkaan keskustelun siitä, olisiko pelastustikkaisen asentaminen liioittelua, koska kaikkia vaaranpaikkoja ei kaupungista voida mitenkään poistaa. Lauraéus sanoo nyt MTV:lle, halunneensa kertoa tarinansa, koska muut satama-altaaseen pudonneet eivät enää voi.
– Kukaan ei voi tietää ovatko he lyöneet pään, onko siellä mennyt jalka poikki, iskenyt paniikki tai onko joku saanut sairaskohtauksen. Syitä voi olla kymmeniä.
Kokemuksesta Lauraéus tietää, että kerran laiturilta tiputtuaan ei ylös pääseminen ole taattua.
– Noista paikoista ei ole mitään mahdollisuutta päästä ylös. Siellä ei ole tikapuita, ei mistään mistä pitää kiinni. Ne on suunniteltu aivan toisenlaiseen käyttöön kuin missä suurin osa paikoista nyt on, kun kaupunki on muuttunut.
– Paikkoja on monia, kuten Carusellin ja Kaivopuiston ranta. Lisäksi Kaapelitehtaan takana on satoja metrejä rantaviivaa, jossa ei ole mitään ylösnousupaikkoja oikeastaan. Muuri on parhaimmillaan kolmekin metriä korkea ja siellä on kovat virtaukset.




