Kapteeni Sari Fisk tekee helmikuun olympiaturnauksessa näillä näkymin viimeisen palveluksensa Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueelle. Vertaistaan hakeva suurkisaura päättyy Torinossa.
- Niin olen sen ajatellut. Seuratasolla pelaaminen on vielä mahdollista, mutta maajoukkueessa tämä on viimeinen turnaus, laitahyökkääjänä pelaava Fisk vakuuttelee.
Hänen uransa on pelkästään numeroina vaikuttava. Porilaissyntyinen Fisk on pelannut seitsemät MM-kisat, viidet EM-kisat, kahdet olympialaiset ja yhteensä 212 maaottelua.
Suomen Torinon-joukkueessa on Fiskin lisäksi kolme pelaajaa, jotka olivat voittamassa olympiapronssia Japanin Naganossa 1998: puolustaja Emma Laaksonen sekä hyökkääjät Marja-Helena Pälvilä ja Karoliina Rantamäki.
Mitalitta jääminen 2002 oli monelle kokeneelle pelaajalle niin suuri pettymys, että Salt Lake Cityn olympialaisten jälkeen Riikka Nieminen, Petra Vaarakallio ja Kirsi Hänninen jättivät maajoukkueelle hyvästit.
- Salt Laken pronssiottelussa teimme Ruotsin maalivahdista Kim Martinista suotta hyvän, kun ammuimme järjestään kohti.
Voimaa Naganosta
Naisleijonien alavireisyys 2002 johtui osittain rakoilleesta joukkuehengestä. Silloinen päävalmentaja Jouko Lukkarila ei ollut pelaajien kanssa sinut.
- Yritän ammentaa hyviä muistoja Naganosta ja pyyhkiä neljän vuoden takaisen pettymyksen pois. Olympialaisiin on helppo syttyä. Se on aina iso ja merkittävä tapahtuma, Fisk kertoo.
Ennen 1998 Naganon kisoja Suomen joukkue uurasti päävalmentaja Rauno Korven komennossa tiukan kolmen kuukauden leirirupeaman. Lähes yhtä paljon yhteisiä päiviä edustuspelaajille kertyy, kun tämän kertainen olympiaurakka on ohi.
- Ennen Naganoa tuntui, että sai pakata ja lyödä kassia olalle koko ajan. Ei se lopulta kovin raskaalta tuntunut, kun tiesi, mihin sillä pyritään.