Salilla oli yksi juoksumatto ja sekin oli uskomattoman edistyksellistä – näin 20 vuotta sitten treenattiin

Power Jog. Se oli Tarun ja Päivin liikuntakeskuksen ainoan juoksumaton nimi 26 vuotta sitten. Sen jälkeen kuntosalilaitteissa on tapahtunut huomattavaa kehitystä. – Hyvinvointiteknologiaa hyödynnetään enemmän salilla. Laitteet laskevat toistoja ja kertovat yksilön kehityksestä, Helsingin Atleettiklubin varapuheenjohtaja Joonas Putti kuvaa.

Kun Taru ja Päivi avasivat GoGo Liikuntakeskuksen 26 vuotta sitten, juoksumattoja oli yksi. Modernin maailman tuulahduksia Suomeen tuovalla Power Jog -matolla oli seuranaan kolme Tunturin kuntopyörää ja steppereitä.

– Aerobisia laitteita ei ollut juuri ollenkaan. Oli uutta ja ihmeellistä, kun kuntosalille tuli myös aerobisia laitteita. Ja oikein koneita! Näitä Davidin pakkalaitteita, GoGo Liikuntakeskusten toimitusjohtaja Taru Vähätalo muistaa.

Nuo alkuperäiset "pakkalaitteet", joissa levypainojen määrää säädellään siirtämällä metallista tikkua, tuovat monelle mieleen vanhan maailman uimahallit, jotka vielä odottavat peruskorjausta. Tuolloin ne kuitenkin olivat uusinta uutta.

– Sitä ennen kuntosalit olivat olleet lähinnä pommisuojassa olevia bodareiden paikkoja, joissa oli irtopainoja, Taru kuvaa.

Pakkalaitteita on kuntosaleilla vielä nykyisinkin. Kuntotuntien tilanne on toinen.

1990-luvulla ei vedetty Shbamia, Crossfitiä, Bodyattackia, Bodyjamia tai CXWORX30-tunteja. Tuolloin muotia olivat Jane Fonda -tyyppiset jumpat, joissa lantio keikkui ja kädet pyörivät. Fysioterapeutti Taru Vähätalo halusi liikekumppaninsa, fitness director Päivi Aholaita-Mäenpään kanssa luoda jumpan, joka olisi tehokkaampi ja oikeaoppisempi kuin trendikkäät keikutusjumpat. Vastavalmistuneen innolla kaksikko kehitti avaamalleen liikuntakeskukselle omia koreografiatunteja

– Nyt aerobic on taas palaamassa. 15 vuotta ovat olleet voimakkaasti vallalla Les Mills- ja muut etukäteen suunnitellut ja koreografioidut konseptitunnit, joissa asiakas tietää, mitä saa. Hän tietää, mikä ohjelma tunnilla on, ja mitä tehdään. Nyt juuri viime aikoina muutama asiakaskin on puhunut, että saataisiinpa takaisin muokkausjumppa, ja ne vanhat kivat nimikkeet, Taru sanoo.

Tuntinimikkeet ovat menneet vaikeiksi. On Grit Plyo, Grit Cardio ja CXWorkS. Vaikka haluaisi vain pitää kunnostaan huolta, joutuu silti opettelemaan kieltä kääntäviä termejä.

– Rasvanpoltto-nimike oli ennen hauska ja vetävä, nyt sitä ei enää käytetä. Onkohan se käynyt vanhanaikaiseksi? Oli myös esimerkiksi miestentunteja, kuten miesten step, Taru muistaa.

Ennen kaikki oli paremmin – ainakin siinä mielessä, että ”steppi” on helppo lausua.

– Oli alkeissteppiä, Circuit-steppiä, miesten steppiä. Funky-steppiä, Aero-steppiä, oli Double-steppiä, jossa oli kaksi steppilautaa kaikilla. Oli Step-muokkaus, Step and slide. Koko sali oli täynnä steppiä, aamusta iltaan. Ja tunnit olivat täynnä! Päivi Aholaita-Mäenpää muistaa.

Ennen tunteja ei saanut varailla itselleen kätevästi netistä. Itse asiassa mitään nettiä ei ollut.

Oli tartuttava puhelimeen.

– Ennen ei ollut tällaisia varaussysteemejä, joten ihmiset laittoivat kellon soimaan aamulla, kun sali aukesi seitsemältä, ja soittivat varaukseen sen päivän tunnille, Vähätalo kuvaa.

Kuntoilu on muuttunut fitness-buumiin myötä elämäntavaksi

Nyt internet on kaikkialla. Samalla tavalla askelmittareista on tullut aktiivisuusrannekkeita – laitteita, jotka mittaavat jopa käyttäjän unen tehokkuutta.

Helsingin Atleettiklubi on perustettu jo 1800-luvulla. Silloin ei ollut kalorilaskureita, sykevöitä, minkään maailman rannekkeita tai älypohjallisia.

– Nykyisin monilla kuntosaleilla on tietyllä tavalla monimutkaisempia laitteita, löytyy älynäyttöä ja muuta vastaavaa. Hyvinvointiteknologiaa hyödynnetään enemmän. Esimerkiksi jotkut laitteet laskevat toistoja ja kertovat yksilön kehityksestä. Nykyisin on paljon sitä, että eristetään tiettyjä lihasryhmiä, HAK:n varapuheenjohtaja ja (kohta valmistuva) fysioterapeutti Joonas Putti kuvaa.

– Kuntoilu ylipäätään on muuttunut fitness-buumin myötä enemmän elämäntavaksi kuin harrastukseksi. Nuoret pukeutuvat salilla trendikkäästi, ja perjantai-illat eivät kaikilla mene enää yökerhossa, vaan punttisalilla ja proteiinin parissa. Esimerkiksi vaatteisiin panostetaan nykyään todella paljon, ja vanhat verkkarit ovat vaihtuneet merkkivaatteisiin. Kyllä meillä Atleettiklubissa perusverkkareissakin tosin treenataan raudan parissa, Putti sanoo.

Klubin alkuvuosina harrastettiin haastavaa pyramidivoimistelua sekä brutaalilta kuulostavia nuijavoimistelua, vyöpainia ja kapulapainia. Pyramidit ovat jääneet pois ohjelmistosta, mutta kaikki historialliset lajit eivät ole painuneet unholaan.

– Nykyään Crossfit-treenauksen myötä tällaiset vanhat lajit, painonnosto ja voimanosto, ovat tulleet takaisin. Se on erittäin hieno asia. Kehonpainoharjoittelu on nykyään myös aika in. On hienoa, että voimaharjoittelu on tullut kestävyysharjoittelun tueksi liikuntamuotona. Aiemmin puhuttiin oikeastaan pelkästään kestävyysharjoittelusta ja hengitys- ja verenkiertoelimistöä kuormittavasta liikunnasta. Nyt myös lihakset kiinnostavat, Putti sanoo.

Koulutuksena käsimerkkejä ja keholla ohjaamista

Taru Vähätalo piti koreografia-steppitunneista, joita sai itse suunnitella. Aivovoimistelun tuloksena oli koreografioitu, monimutkainen ja palkitseva kokonaisuus. Siinäkin oli ongelmansa: ohjaajat saattoivat kunnianihimoisesti tehdä liian monimutkaisia kuvioita.

– Aina keksittiin vaikeampia ja nopeampia kuvioita. Sitten väkimäärä alkoi vuosien varrella vähentyä. Siirryttiin takaisin perusteisiin, tavalliseen steppiin ja tavallisiin askeleisiin, Päivi Aholaita-Mäenpää muistaa.

– Nykyisin on Les Mills Body Step, jossa perusaskeleita toistetaan pitkään, kuviot ovat helppoja ja ohjelma kestää aina kolme kuukautta. Nämä tunnit sopivat kaikille, toisin kuin silloin, kun oli koreografiatunteja. Ei siellä pysynyt mukana, jos ei ollut hyvä rytmitaju ja koordinaatiokyky. Ei voinut tulla kesken kaiken kokeilemaan, paitsi jos oli todella lahjakas, hän jatkaa.

Tai jos kesti mokailla.

Aluksi tunteja myös ohjattiin selkä liikkujiin päin. Salillinen hikiliikkujia yritti kopioida jalkojen ja käsien asentoa ohjaajalta, joka heilui joukkion edessä selin.

– Tänä päivänä ohjaaja ei oikeastaan missään tilanteessa ole selin. Ja aina puhutaan mikrofoniin. Meidänkin koulutuksemme oli silloin enemmän kaikenlaisia käsimerkkejä ja keholla ohjaamista, kun ei ollut mikrofoneja, Taru Vähätalo muistaa.

Ja se mikrofoni. Se oli puolen metrin mittainen, tönkkö kapula.

Alan tekninen kehitys onkin ollut huimaa: avain on vaihtunut avainkorttiin, jolla sali aukeaa himoliikkujalle vaikka aamuyöllä. Kaikilla saleilla ei enää ole edes ohjaajaa, sillä joogaa tai jumppaa voi tarjota virtuaalisesti.

Aholaita-Mäenpäätä mietityttää, voiko "ohjaajaton tunti" todella olla yhtä mukaansatempaava kokemus kuin ohjattu. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei liikunnan tenho ja ilo ole vuosien varrella muuttunut.

– Tietysti vaatemuoti ja tunnit ovat muuttuneet, mutta samanlaista se silloinkin oli. Ei se yhtenä puolivuosisatana niin hirveästi muutu. Ryhmäliikunta on ollut in, ja on edelleen, Aholaita-Mäenpää sanoo.

Vaikka kaikenlainen liikunta on hyväksi, Putti on iloinen siitä, että voimanosto on tullut takaisin. Nykyihmiset uskaltavat taas laittaa rautaa tankoon.

– He kuormittavat kunnolla lihaksia tekemällä liikkeet huolellisesti, mitä harvemmin esimerkiksi Bodypump-tunneilla tapahtuu, Putti sanoo.

– Puhutaan, että lihas on uusi laiha. Se on paras trendi pitkään aikaan. En missään nimessä haluaisi, että näännyttävä, laihuutta ihannoiva trendi palaisi vaan, että ihmiset ihannoisivat tervettä, sporttista ja lihaksikasta olemusta.

Muisto menneisyydestä: Näin voimisteltiin 1990-luvun hittisarjassa Vintiöt!

Esiintymässä Kaido Kuukap ja Voimlemisen karpsed.

Lue myös:

    Uusimmat