On suorastaan ihme, että turkulainen Erkki Vanhala on tänä päivänä elossa. Salamanisku oli viedä hänen henkensä kymmenen vuotta sitten.
Harmaa heinäkuinen lauantaipäivä vuonna 2001. Erkki Vanhala oli perheensä kanssa kyläilemässä isänsä luona Huhdasjärvellä Kymenlaaksossa. Ulkona sataa tihutti, ja kauempana jyrisi ukkonen.
− Istuskelin siinä kuistilla isän kanssa, kunnes katoksen allakin kastui, Vanhala aloittaa.
Niinpä Vanhala siirtyi isänsä kanssa sisätiloihin. Ruoka oli pian katettu, ja maistuvan aterian päätteeksi piti saada ruokasauhut.
− Istuttiin isän kanssa taas kuistilla pöydän ääressä. Hän oli juuri kertomassa, kuinka naapurin isäntää oli edellisenä kesänä iskenyt salama, ja sitten pimeni.
Koko selkä tulessa
Salama iski Vanhalaa suoraan päähän.
− Se tuli peltikaton läpi, iski minua päähän ja tuli ulos vasemman kantapääni kohdalta. Salama jatkoi vielä matkaansa lattian läpi, lävisti maakellarin betoniseinän ja heitteli kellarissa oleet hillopurkit ympäriinsä, Vanhala kertoo.
Hän menetti tajuntansa, mutta heräsi hetken päästä.
− En tietenkään tiennyt, mitä oli tapahtunut, ja pyysin ensimmäisenä tupakkaa. Sitten tuli vilu, sokki ja kivut.
Kivut olivat kovat. Vanhalan koko selkä ja vasen jalka paloivat pahoin. Ennen ambulanssin tuloa hänen vaimonsa yritti helpottaa miehensä tuskaa valelemalla tämän selkää kylmällä vedellä.
− Mutta sitten kun sain morfiinia, kivut kaikkosivat ja rallattelu alkoi, Vanhala toteaa.
