Tarjan mies sai laivaterminaalissa sairaskohtauksen. Ambulanssi ja päivystävä lääkäri eivät ottaneet tapausta vakavasti, eikä mies uskaltautunut myöhemminkään lääkäriin, vaikka kohtaus uusiutui. Kolmas aivoinfarkti pakotti miehen sairaalaan, ja hänen elämänsä muuttui lopullisesti.
Vuoden 2011 alussa Tarja odotteli miehensä kanssa terminaalissa laivaan pääsyä. Yhtäkkiä miehen vasen jalka petti alta, sitten oikea. Myös käsistä hupenivat voimat, kun hän yritti tarrata kaiteesta pitääkseen itsensä pystyssä.
Paljon matkustavalla pariskunnalla ei ollut tapana pitää reissussa kännykkää mukana, joten he eivät voineet kutsua apua. Vieressä oleva virolainen perhe soitti ambulanssin ja meni pyytämään terminaalin henkilökuntaa paikalle.
– Henkilökunta oli todella ammattitaitoista. Terminaalissa tuntui jopa turvallisemmalta kuin myöhemmin sairaalassa. Myös henkilökunta oli yhteydessä hätäkeskukseen ja pyysi ambulanssia paikalle 15 minuutissa, Tarja kehuu.
Sairasauto saapui kuitenkin vasta 45 minuutin päästä. Tarja yritti paniikissa saada miehensä nopeasti ambulanssin kyytiin ja sairaalaan. Miehen verenpainetta ja jalkaa tutkittiin. Minuutit tuntuivat ikuisuudelta.
– Lopulta ensihoitaja sanoi, että teidän kannattaa ottaa taksi ja mennä kotiin. Tässä vaiheessa mieheni jalat jo pitivät. Yritin sanoa, että kyseessä on sairaskohtaus ja että mieheni pitää saada nopeasti tutkimuksiin. Tunnin päästä hälytyksestä ensihoitaja suostui viemään meidät päivystykseen, Tarja muistelee.
Päivystyksessä lääkäri tuli nopeasti paikalle. Hän tutki miehen nilkkaa ja totesi, ettei se ole murtunut. Tarja yritti taas sanoa, että kyseessä on sairaskohtaus ja miestä pitäisi tutkia.
– Lääkäri vastasi, ettei tämä ole ajanvietepaikka, vaan päivystys. Silloin ajattelin, että pitääkö tässä soittaa uudestaan ambulanssi paikalle. Jälkikäteen kävi ilmi, että ambulanssi oli vienyt meidät väärään paikkaan. Mutta emmehän me tienneet, mikä missäkin sairastapauksessa on oikea päivystys, Tarja toteaa.
