Sairaanhoitaja Sandra kirjoitti koskettavan kirjeen menehtyneelle potilaalleen: "Tiesitkö, että olen siinä?"

6:35
Ruumiinsa voi luovuttaa opetuskäyttöön kuolemansa jälkeen – vainajan kohtaaminen jättää jäljen: "Tietysti siinä on kysymys kuoleman kohtaamisesta"

Sairaanhoitaja Sandra kirjoitti koskettavan kirjeen potilaalleen, joka kuoli hänen hoidossaan ollessaan.

Hoitajana työskentelevä Sandra Kluskowski julkaisi Facebookissa koskettavan kirjeen potilaalleen. Kirjeessään Sandra puhuu potilaalleen ja pohtii, tiesikö tämä, että hoitaja on hänen vierellään.

– Tiesitkö, että olin siinä? Olinko vain yksi uusi ääni kirjoittamassa raporttia ja keräämässä tietoa, jotta tietäisin enemmän sinusta? Kuulitko, miten tussi kirjoitti nimeni valkotaululle? Sandra kirjoittaa.

– Tervehdin sinua lohduttavalla äänellä, Toivon, ettei se ollut liian kova, tai ehkä se olikin liian hiljainen etkä ymmärtänyt, mitä sanon. Tiesitkö, että olen siinä? Tulin paikalle keräämään tarvikkeita, joita tarvitsisin sinun pesemiseesi. Näitkö, että minun on kiire? Yritin käyttää runsaasti aikaa.

"Pian lääkäri sanoisi 'olemme tehneet kaiken voitavamme...'"

Sandra kertoo, ettei hänen tarvinnut kysyä, sattuuko potilaaseen. Tämä vaikeroi sängyssään ja Sandra ymmärsi, että potilaalla on tuskia. Hän haki tälle huovan, jonka toivoi auttavan vapisevaa potilastaan.

– Tiesitkö, että olen siinä? Pian lääkäri sanoisi "olemme tehneet kaiken voitavamme". Voisitpa kuulla ajatukseni. Olen tuntenut sinut vain tästä aamusta asti, mutta en halunnut sinun menevän, Sandra tunnustaa.

– Perheesi tiesi, että tämä on tulossa. Se ei tehnyt tätä heille helpommaksi. Nyyhkytykset ja kyynelet täyttivät huoneen, mutta taustalla saatoimme kuulla koneet muistuttamassa siitä, että ne pitivät yllä sitä vähää elämää, jota sinussa vielä oli. Kuulitko, kun kysyin rakkailtasi, tarvitsevatko he mitään? Halusin vain auttaa kaikin tavoin. Tiesitkö, että olen siinä?

Lopulta potilas menehtyi.

Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

"Käteni vapisivat, kun puhuin sinulle"

Sandra pohtii, jäikö potilaan henki huoneeseen, ja saattoiko potilas tietää, että hän rukoilee hiljaa mielessään. Sandrakin oli peloissaan, kun tuli aika valmistella potilasta kuljetukseen.

– Käteni vapisivat, kun puhuin sinulle niistä kaikista pienistä asioista, joita minun pitäisi tehdä valmiiksi ennen kuin sinut haetaan. Puhuin lapsistani, ajattelin, että ymmärtäisit, koska olet itsekin vanhempi, Sandra kuvailee.

– Näitkö, miten vilkuilin kattoon pitääkseni kyynelet sisälläni? Pala kurkussani oli pahin osuus. Tuntui, etten voi hengittää. Tiesitkö, että olen siinä? Kehosi alkoi jäykistyä ja ihosi oli huoneenlämpöinen. Kerroin sinulle aina uudelleen, miten pahoillani olen, tiesin, että jos olisit vielä elossa, kun irrotin teippiä (ihostasi) se kiskoisi hentoja ihokarvoja. Kerroin sinulle, miten hyvin suoriuduit.

"Toivon, että tietäisin, että tiesit minun olevan siinä"

Sandra valmisteli potilaan kuljetusta varten, käänsi tätä ja kampasi tämän hiukset. Potilaan iho tuoksui vielä pesussa käytetyiltä kosteusyyhkeiltä ja vauvoille sopivalta saippualta. Sandra toivoi, että tuoksut olivat tuoneet potilaan mieleen ihania muistoja tämän omien lasten lapsuusvuosista.

– Kuulitko, kun kaksi tuntia ennen kuolemaasi kuiskasin sinulle "sinua todella rakastetaan"? En ymmärrä, miten saatoin tavata sinut vasta tänä aamuna ja tuntea tällaista rakkautta jotakuta melkein tuntematonta kohtaan. En osaa selittää sitä. Tiesitkö, että olen siinä?

Sandra toivoisi potilaan tietävän, että teki parhaansa tämän eteen, vaikka kokikin pelkoa. Hän kertoo olleensa peloissaan ennenkin hoitaessaan potilastaan, mutta haluaa toimillaan varmistaa, että potilaan olo on turvallinen ja mukava.

Lopuksi Sandra peitteli potilaan ruumiin lakanalla.

– Toivon, että tietäisin, että tiesit minun olevan siinä. Toivon, että voisin kiittää sinua, Sandra sanoo.

"Olen vain ihminen"

Poistuessaan huoneesta Sandra itki. Hän ei koskaan voi työvuoroon tullessaan tietää, millaisen potilaan kanssa päivänsä viettää.

– Olen vain ihminen, jännitän ja pelkään ja, kyllä, itken. Toivon vain, että muut voisivat samaistua tunteisiini tilanteessa, jossa olemme. Se ei ole aina helppoa, mutta uskon, että meidän tulee tehdä toisillemme kuten toivoisimme itsellemme tehtävän.

Kauniit sanat koskettivat tuhansia

Sandran kauniit sanat saivat pian suuren yleisön. Kymmenet tuhannet jakoivat tekstiä eteenpäin.

– Sanat eivät voi kuvata, miten suurta sydäntä vaatii tehdä sitä, mitä sinä teet joka päivä. Ihmisillä, joista huolehdit, on etuoikeus tulla juuri sinun hoitamiksesi ja minun mielestäni se on suurin etuoikeus, joka heillä voi tuossa tilanteessa olla, Paul Kluskowski kirjoittaa.

– Tämä on niin kaunista. Olet tehnyt niin kovasti työtä päästäksesi pisteeseen, jossa tänä päivänä olet, Olen niin ylpeä sinusta ja rakastan sinua niin paljon, Lisa Carey kehuu.

"Toivon, että voisin ottaa kivun pois heiltä, mutten voi"

Sandra työskentelee sairaalassa Yhdysvaltain Indianassa. Haastattelussa nainen kertoi todella rakastavansa ammattiaan. Toisinaan potilaiden kohtalot jäävät vaivaamaan; joskus Sandra on viimeinen ihminen, jonka potilas eläessään kohtaa.

Koskettavan tekstin kirjoittanut Sandra kertoi tavanomaisen työpäivän muuttuneen surumieliseksi, kun hän huomasi valmistelevansa potilastaan parantumisen sijaan kuolemaan. Läheisten suru särki Sandran sydäntä.

– Toivon, että voisin ottaa kivun pois heiltä, mutten voi. Minulla on vain itseni, ja yritän tehdä voitavani, jotta antaisin heidän tarvitsemaansa hoitoa ennen ja jälkeen kuoleman, nainen kuvailee.

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Olemme päivittäneet MTV Oy:n tietosuojakäytännön. Päivityksen yhteydessä Mediahub Oy:n tietosuojakäytäntö on yhdistetty osaksi MTV:n tietosuojakäytäntöjä. Lue lisätietoja tästä.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja