Hoitaja julkaisi koskettavan kuvan sairaalasängystä: "Teimme kaikkemme pitääksemme sinut elossa..."

0:51
Lewis Quinn opiskeli 12 vuotta oopperalaulua Yhdysvalloissa, kunnes päätti ryhtyä ensihoitajaksi ambulanssiin. Hänviihdyttää laulullaan sekä työkavereitaan että potilaitaan.

Amy kehottaa tekstissään kiittämään lääkäriä ja sairaanhoitajaa, sillä he tekevät kaikkensa potilaitaan auttaakseen.

Amy Queen jakoi kuvan tyhjästä sairaalasängystä Love What Matters -Facebook-sivustolla. Hoitajana työskentelevä Amy tuntee tyhjän sängyn turhankin hyvin: joka päivä sänkyyn saapuu potilas, jota hoitajat yrittävät parhaansa mukaan auttaa.

Tekstissään Amy muistelee, miten yritti tiimeineen elvyttää potilasta, jota ei enää voisi pelastaa.

– Katse silmissäsi merkitsi, että olit jo poissa, mutta yritimme voittaa viikatemiehen. Perheesi itki ja käski meidän jatkaa yrittämistä, he eivät halunneet antaa sinun lähteä. Joten me jatkoimme, keskenämme hiljaa jutellen ja tietoisina siitä, ettemme voisi täyttää heidän toivettaan, Amy kuvailee.

"Kyynelet täyttivät silmäni..."

Lopulta, kun elvytystä oli jatkettu pitkään ja hoitajat olivat märkiä hiestä, perhe ymmärsi, ettei heidän rakkaansa enää palaa. He pyysivät lopettamaan.

– Kyynelet täyttivät silmäni ja yritin piilottaa ne tuijottamalla kengännauhojani, Amy kuvaa.

Perhe hyvästeli rakkaansa. Amy tiimeineen puhdisti tämän ja valmisteli tämän siirtoon.

– Silmäsi olivat lasimaiset ja kiiltävät. Kuin seuraava asia, jonka näit, olisi ollut se sama asia, josta kaikki uneksimme: se mystinen valo (tunnelin päässä)... Pohdin, olitko ollut opettaja, pappi, rekkakuski, tai kenties huolsit autoja työksesi, Amy kuvaa.

– Yritän muistaa, että olit jonkun isä, aviomies, veli, poika ja ystävä. Minuun sattuu tietää, että lopussa olit tuntemattomien ihmisten ympäröimä.

Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

"Teimme kaikkemme pitääksemme sinut elossa"

Amyn mukaan "tuntematon" terveydenhuoltohenkilökunta kuitenkin tekee kaikkensa, jotta potilas voisi taas parantua ja olla oma, entinen itsensä. Aina potilaan pelastaminen ei kuitenkaan ole mahdollista.

– Näimme elämän lähtevän kehostasi ja menevän paikkaan, jota kukaan meistä ei tunne tai ymmärrä. Teimme kaikkemme pitääksemme sinut elossa ja hyvinvoivana ja parantaaksemme sinut käsillämme, Amy kuvaa.

– Sitten me syömme lounasta, nauramme ja leikimme, kuin mitään ei olisit tapahtunut, ja yritämme valmistautua tulevaan. Seuraavaan sieluun, joka tulee tarvitsemaan meitä ja täyttää tyhjän sairaalasängyn.

"Menetämme pienen palan itseämme joka kerta, kun menetämme yhden potilaan"

Amyn mukaan asiakkaat voivat toisinaan miettiä, miksi hoitajilla on aina kasvoillaan "tietynlainen ilme".

– Se johtuu siitä, että annamme kaikkemme pelastaaksemme ihmisen ja menetämme pienen palan itseämme joka kerta, kun menetämme yhden potilaan, Amy sanoo.

Hän kehottaa jakamaan kiitoksia jokaiselle terveyden ammattilaiselle laboratoriosta radiologian osastolle asti.

– Kiitä hoitajaa. Kiitä lääkäriä. Kiitä teknikkoa, Amy toteaa.

"Sitten kyynelet tulevat..."

Amyn mukaan jokainen ammattilainen toivoo voivansa auttaa potilaansa pois sairaalasta ja oman elämänsä pariin. Toisinaan ihmistä ei kuitenkaan voi auttaa.

– Ja sitten saatamme mennä vessaan tai jopa odottaa, että pääsemme autoillemme asti. Sitten kyynelet tulevat, tai käännämme biisin soimaan kovempaa ja istumme itseksemme ajaessamme, Amy kuvailee.

– Yritimme niin kovasti pelastaa sinut emmekä tuona päivänä pystyneet siihen, ja miten toivonkaan, että tuon lopputuloksen voisi muuttaa, tai että olisimme voineet auttaa enemmän, sanoa jotakin enemmän, Amy kuvaa.

Hän kuitenkin kuvaa, ettei hoitaja koskaan voi pysähtyä. Hänen täytyy pysyä liikkeessä ja valppaana.

– Seuraava potilas on tulossa ja tarvitsee meitä. Joten otamme taas tyhjän sängyn esille.

"Olette kaikki enkeleitä"

Amyn tarina on koskettanut monia läheisensä menettäneitä tai sairaalassa itse olleita.

– Olette kaikki enkeleitä maan päällä, olkaa kilttejä ja tietäkää: me, jotka olemme katsoneet teitä, me näemme ihmisyyden kasvoillanne ja välittämisenne syvyyden, Wiesje Roos Henderson kirjoittaa Facebookissa.

– Hyvin surullista, mutta hyvin sanottu. Kun poikani kuoli, hoitajat itkivät. En koskaan unohda sitä. Poikani oli 36. Kiitos teille kaikille, jotka olette valinneet hoitajan ammatin. Olette erityisiä enkeleitä, Gerry Wilson Macallister sanoo.

– Yhdeksän kuukautta sitten tyttäreni kuoli juuri tässä kuvatulla tavalla. Kiitos teille kaikille, jotka yrititte pelastaa hänet, mutta ette vain pystyneet siihen, Dixie Niepke Johnson sanoo.

"Jokainen sana tästä on totta"

Myös moni hoitaja on kiittänyt Amya ammattinsa kuvaamisesta.

– Olen ollut hoitaja yli 20 vuotta, eikä se koskaan muutu helpommaksi, Jennie Handke sanoo.

– 45 vuotta hoitajana, ja jokainen sana tästä on totta. Olen eläkkeellä nyt, kaipaan työtäni joka päivä, Sandra Tokajer toteaa.

Lähde: Facebook.com

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Olemme päivittäneet MTV Oy:n tietosuojakäytännön. Päivityksen yhteydessä Mediahub Oy:n tietosuojakäytäntö on yhdistetty osaksi MTV:n tietosuojakäytäntöjä. Lue lisätietoja tästä.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja