Kääntäjä Saara Villa on matkustanut äitinsä kääntäjän ja kirjailijan Kyllikki Villan kanssa viisivuotiaasta. Hän on koonnut yhteisistä matkoista lokikirjan, jossa muistelee maailmanmatkaamista lapsen silmin.
Saara ja Kyllikki Villan ensimmäinen matka suuntautui Puolaan. He matkustivat ystävien suosituksesta rahtilaivalla, joka oli Puolassa edullinen tapa matkustaa. Matkalla äiti ja tytär huomasivat viihtyvänsä merellä ja lopulta he alkoivat pyrkiä tieten tahtoen juuri rahtilaivoille matkaamaan.
– Alettiin oikeasti etsiä rahtilaivalla matkustamisen mahdollisuuksia.
Kaikkialla rahtilaivat eivät olleet yhtä halpoja kuin Puolassa, mutta ne tarjosivat täyshoidon. Neljä lämmintä ateriaa päivästä ja hytin siivous mahdollisti Kyllikin käännöstyön laivassa.
– Rahtilaiva sisälsi päiviä ja viikkoja täyshoitoa. Se oli Kyllikille jokaisen matkan tärkein mahdollisuus tehdä käännöstyötä. Laivassa oli hyvää tyhjää aikaa.
Saarallakaan ei käynyt laivalla aika pitkäksi. Hän teki paljon töitä miehistön kanssa: maalasi ja puunasi kansia. Myöhemmin hän on pohtinut olleensa monille perheellisille merimiehille varmasti oman lapsen korvike.
– Laivat tekivät monen kuukauden reissuja ja perheelliset miehet olivat monta kuukautta poissa kotoa. Olen vasta tätä kirjaa kootessani ymmärtänyt, kuinka monelle perheelliselle miehelle olen ollut oman lapsen korvike laivassa. Se on ehkä yksi syy siihen, että minulla oli aina ystäviä laivassa.