– Kuluttajien alati halvemman ruoan perässä ramppaaminen saa keskusliikkeet kääntymään yhä epämääräisempien alihankkijoiden puoleen. Kun hinta painetaan tarpeeksi alas, on kiusaus kaikenlaisille ruokahuijauksille ja välinpitämättömyydelle tuotantoketjussa suuri. Kenellä silloin on vastuu? kirjoittaa Makuja.fi:stä tuttu Sivumaku-blogisti.
Pakastevihannekset ja puolivalmisteet ovat monelle ruoanlaittajalle arjen helpotusta. Parhaillaan vellova kohu hulluruohonsiemenistä pakastevihanneksissa sai kärkeväsanaisen ruokabloggaajan kommentoimaan kohua ja muistuttamaan ruoanlaittajia vastuullisista valinnoista.
– Heitin Facebookissa ehdotuksen, että alkaisimme kuoria ja pilkkoa itse tuoreet kasviksemme. Siten tietäisimme paremmin, mitä syömme eikä yllätysvieraita pääsisi lautasellemme. Sanoin myös, ettei ajansäästö käy perusteluksi. Ei kuulostanut hirveän vallankumoukselliselta idealta. Täytyy myöntää, että häkellyin pakastevihannesten suosiosta tällä otannalla. Sekä määrästä että laadusta. Sain vastaani palauteryöpyn, jota aina kaipaan. Sellaisesta oppii. Syitä tähän elämän pienen helpotuksen käyttämiseen kuulin useita. Päällimmäisinä tietenkin aika ja vaiva. Perustelin näkemystäni sillä, että keskivertoruoan kasvisten pilkkomiseen ei montaa minuuttia kulu. Muutama oli eri mieltä. En ole veitsitaituri eikä ammattitekniikka ole hallussa, mutta harvemmin sitä varttia pitempää leikkuulautaa kulutan. Perusvarmuus harjaantuu nopeasti. Tavoite ei ole olla mahdollisimman nopea, Sivumaku-blogisti kirjoittaa.
– Tässä jupakassahan ei ole niinkään kysymys pakastevihanneksista. Ne ovat tuoreiden jälkeen paras vaihtoehto. Ainakin kotimaiset. Kyse on ajankäytöstä. Arvojärjestyksestä. Keskiverto suomalainen katsoo päivässä televisiota kolme tuntia. Et välttämättä sinä, mutta silloin joku katsoo vieläkin enemmän. Ei kai pakasteallas tarjoa oikoreittiä pelkästään sellaista varten? Menisitkö valittamaan silmästä silmään isoäidillesi kiireistä ja vaivalloista elämääsi, kun et ehdi edes kasviksia pilkkoa? Mitä hän vastaisi? Pitikö hän kasvisten pilkkomista vaivalloisena? Elikö hän niin helppoa elämää, että ehti aina hankkia ruoan pöytään ja pilkkoa kasvikset? Onko elämä nykyään oikeasti niin vaikeaa?
Ovatko puolivalmisteet oikotie onneen? Onko elämän rytmi ja oma energia oikeasti siitä muutamasta minuutista kiinni? Miksi annamme itsemme oikaista juuri siinä? Missä seuraavaksi? Osallistu keskusteluun Sivumaku-blogissa.
(MTV3)