Ansioluettelonsa esittelee kotikissojen kuviollinen pikkupantteri, harvinainen ocicat, joka osaa koiramaiset temput.
Osaaminen ja erityistaidot
Grauh! Olen kotikissojen pikkupantteri, suhteellisen uusi ja harvinainen kissarotu. Muistutan täplikästä oselottia, "peltojen suurinta kissaa". Kuitenkaan suonissani ei virtaa villikissarotujen geenejä, vaan kotikissojen kermaa.
Luonteeltani olen seurallinen, leikkisä, valpas ja oppivainen. Kiinnyn perheeseen lujasti leijonaemon tavoin. Minussa on myös koiramaisia piirteitä: seuraan sinua kuin hai laivaa ja opin helposti noutamaan palloa, kävelemään valjaissa, tulemaan kutsumalla, istumaan ja kierimään käskystä – lähes kaikkea, mihin koiratkin pystyvät!
Rakastan ihmisten seuraa; olen läheisyydenkaipuinen katti, vaikka en kovinkaan sylikissamainen.
Koulutus ja työkokemus
Ensimmäinen ocicat syntyi ikään kuin vahinkolapsena amerikkalaisen Virginia Dalyn toimesta: kuuluisa kasvattaja risteytti riistanvärisen abessinialaisen ja siamilaisen. Ensimmäisen polven pentue muistutti abessinialaisia, mutta seuraavassa sukupolvessa syntyi kasvattajan täplikäs pentu.
Rotua alettiin kutsua ocicatiksi, koska muistutin oselottia. Olen ainoa rotu, joka on luotu muistuttamaan luonnon suurta kissaeläintä, mutta jolla on haluttu säilyttää lempeä luonne. Suomeen me ensimmäiset ocicatit saavuimme 1993 suoraan Texasista.
Harrastukset ja mielenkiinto
Kukapa voisi vastustaa villin kissan kuvioita ja pantterimaista olemusta, joka huokuu voimaa ja eleganssia? Villistä ulkonäöstäni huolimatta olen mitä lempein, rakastettavin, kursailemattomin ja sosiaalisin kissarotu.
