Tunnelmallinen romantiikka on tullut sisustuksessa muotiin aika ajoin 1700-luvun lopulta lähtien. Tunteita, mielikuvitusta ja vapautta painottava suuntaus vaikutti syntyessään voimakkaasti taidemaailmaan. Tyylisuunnan mukaisesti sisustuskin alkoi heijastella tunteikkuutta ja haaveellisuutta.
Romanttisen sisustuksen lähtökohtina ovat nykypäivänäkin pehmeys, mukavuus, kaarevat muodot ja jopa ryöppyävä runsaus sekä runollisen viehättävät, pitsiverhojen tapaiset yksityiskohdat. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole millään muotoa äitelä tai leimallisesti naismainen, sillä värimaailma on hillitty eikä sisustus suosi kitchiä.
Näyttöön, mutta myös käyttöön
Upottavat sohvat ovat myös mukavia istua, muhkeat torkkupeitot oikeasti lämpöisiä ja moninaiset sohvatyynyt juuri oikean kokoisia päiväunia varten. Koristeelliset pöytälamput sijoitetaan juuri sinne missä valoa tarvitaan. Esineiden käyttömukavuus ajaa tarkan tyylinmukaisuuden edelle. Niinpä eri aikakausien yksityiskohtia voi huoletta yhdistellä.
Romanttisessa sisustuksessa on tapana yhdistää myös eri maista saatuja vaikutteita. Englantilais-ranskalainen romantiikka suosii kukkakuvioita ja runsaita kankaita: helmalakanoita, monikerroksisia verhoja ja liinoja, pitsejä ja röyhelöitä. Paksut verhot on usein kiedottu näyttävillä verhonpidikkeillä. Nostalginen, maalaishenkinen kartanoromantiikka puolestaan yhdistää tähän mielikuvia luonnosta ja maaseutuelämästä. Tällä tarkoitetaan kuitenkin englantilaistyylistä ylemmän luokan maaseutua, mummonmökkeily on siitä kaukana.
