Käytin omassa nuoruudessani ison osan taskurahoistani jääkiekkokortteihin. Mikään ei ollut jännittävämpää kuin marssia muutaman kilometrin matka keskustaan siihen ainoaan lätkäkortteja myyvään liikkeeseen ja hipelöidä näyttäviin kuoriin paketoituja korttipinoja. Robin Hullin kohdalla saman asian ajoivat Englannista lähetetyt VHS-kasetit, jotka sisälsivät näytteitä snookersuuruuksien taiturimaisista otteista.
- Ne olivat ihan kultaa. Jimmy Whiten, Alex Higginsin ja Steve Davisin kaltaiset tähdet tulivat nopeasti tietoon. Kaikki pelaajat kiinnostivat, ja varsinkin se kilpailu, miten hyvin he vetivät, Hull muistelee hymyssä suin.
Englantilais-suomalaiseen perheeseen elokuussa 1974 syntynyt Hull tutustui snookeriin ensimmäistä kertaa 14-vuotiaana. Tässä suhteessa Hull on antanut tasoitusta monille lajin huipuille, sillä esimerkiksi snookerin ylivoimaisesti kirkkain tähti Ronnie O’Sullivan teki ensimmäisen yli 100 pisteen lyöntisarjansa jo 10-vuotiaana.
Helsinkiläisellä Ritz-biljardisalilla lähes 30 vuotta vuotta sitten syntynyt polte on kuitenkin kantanut Hullin Suomen ainoaksi ammattilaispelaajaksi, maailman 35 parhaan pelaajan joukkoon ja ammattilaisturnauksen voittajaksi. Ei hassummin espoolaispojalta, joka asteli ensimmäistä kertaa snookerpöydän ääreen hänen isänsä huomattua ilmoituksen Helsingin Sanomissa.
- Englantilaisena se sana snooker paistoi tietenkin isän silmään. Mentiin kokeilemaan, ja siitä tuli meidän yhteinen harrastus kerran pari viikossa. Sitten aukesi ensimmäinen snookersali Ratakadulle. Siitä se lähti.
Hull koki vihreällä veralla päällystetyn pöydän heti omakseen - peli valtasi hänen mielensä. Nuorukaisen elämään mahtui muutakin urheilua, kuten pesäpalloa, jääkiekkoa ja jalkapalloa, mutta Hullille kävi nopeasti selväksi, että snookerpöydällä itsensä haastaminen oli se juttu, jota hän eniten kaipasi. Hän piti siitä, että laji vaati itsekuria, mutta ajatukset ammattilaisuudesta olivat vielä kaukana. Nämä mietteet heräsivät hiljalleen, kun hän tunsi nauttivansa kilpailemisesta muita vastaan. Vuonna 1992 voitetun alle 21-vuotiaiden MM-kullan jälkeen hän oli valmis suuntaamaan kirkkaimpiin valoihin.
