Elokuvan vahva hahmo.
Robert Redford, näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja, oli yksi 1970-luvun valovoimaisimmista filmitähdistä. Viime vuosina hän on siirtynyt yhä enemmän kameran toiselle puolelle ja on ohjannut ja tuottanut useita menestyksekkäitä elokuvia. Redford tunnetaan myös amerikkalaisen independent-filmiteollisuuden vankkana taustahahmona. Jo vuonna 1980 hän perusti Sundance-instituutin, voittoa tavoittelemattoman organisaation, joka tukee itsenäisten elokuvantekijöiden työtä. Redfordin isännöimä vuotuinen Sundance Film Festival Park Cityssä Utahissa on noussut arvostetuksi kansainväliseksi tapahtumaksi, joka toimii ponnahduslautana nuorille lahjakkuuksille.
Charles Robert Redford Jr. syntyi 18.8.1937 Santa Monicassa Kaliforniassa. Hän opiskeli mm. Coloradon yliopistossa, Pratt Instituutissa ja American Academy of Dramatic Artsissa New Yorkissa. Jo teini-ikäisenä hän vastusti aktiivisesti luonnonvarojen tuhlausta. Hän ei koskaan saanut opintojaan päätökseen, mutta on kiertänyt puhumassa mm. fossiilisten polttoaineiden käytön vaaroista lukuisissa yliopistoissa ympäri Yhdysvaltoja. Redford näki paljon maailmaa jo nuorena. Rohkeasti hän matkusti Eurooppaan ja eli boheemia taiteilijaelämää Pariisissa.
Palattuaan Yhdysvaltoihin hän asettui New Yorkiin aikomuksenaan työskennellä näyttelijänä. Vuonna 1959 hän esiintyi ensi kerran Broadwaylla. Vähitellen hän sai parempia osia, ja vuonna 1962 hänet nähtiin ensimmäisen kerran valkokankaalla sodan vastaisessa elokuvassa War Hunt. Sitä seurasivat toiset, huonommin menestyneet filmit, kuten Situation Serious But Not Hopeless ja Inside Daisy Clover. Vuonna 1966 Redford hylkäsi roolin Mike Nicholsin Kuka pelkää Virginia Woolfia -elokuvassa ja lähti sen sijaan monen kuukauden lomalle Espanjaan.
Hän palasi takaisin suuren yleisön tietoisuuteen elokuvassa Paljain jaloin puistossa (Barefoot in the Park, 1967), jossa Jane Fondalla oli naispääosa. Vuonna 1969 valmistunut Paul Newmanin ohjaama western Butch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat (Butch Cassidy and the Sundance Kid) teki Redfordista supertähden. Elokuvat seurasivat toisiaan, ja erityisesti romanttinen melodraama Parhaat vuotemme (The Way We Were, 1973) oli menestys. Siinä naispääosan näytteli Barbra Streisand. Sen jälkeen tulivat mm. Puhallus (The Sting, 1973), joka sai peräti seitsemän Oscaria, Kultahattu (The Great Gatsby, 1974), Korppikotkan kolme päivää (Three Days of the Condor, 1975), Yksi silta liikaa (A Bridge Too Far, 1977), Valaistu ratsumies (The Electric Horseman, 1979) ja vankiladraama Brubaker - kiveäkin kovempi (1980).