Silminnäkijähavaintoihin ja epäillyn tunnistamiseen ei läheskään aina voi luottaa, toteavat sekä kokeneet poliisit että aihetta selvittäneet tutkijat.
Epätarkkuutta tunnistukseen voivat aiheuttaa ainakin etninen tausta, etäisyys ja mahdollisesti myös tunnistajan ikä.
– Se etninen ryhmä, jonka parissa on varttunut, sen ryhmän jäseniä on helpompi tunnistaa. Suomalaiselle esimerkiksi aasialaisen tunnistaminen on vaikeampaa, sanoo oikeuspsykologian dosentti Julia Korkman Åbo Akademista.
Korkman johti kesällä tiedekeskus Heurekassa Vantaalla tutkimusta, jossa testattiin henkilön tunnistamisen tarkkuutta eri etäisyyksillä. Jo 5–10 metrin etäisyydeltä tunnistus osui oikeaan vain 55 prosentissa tapauksista.
– Tämä oli aika järkyttävä löydös. Sen perusteella ihmisten kyky tunnistaa on aika hatara, Korkman sanoo.
Yksityiskohta voi ratkaista
Vaikka silminnäkijähavainnoissa on virhelähteitä, ne ovat silti poliisille arvokkaita, painottaa rikosylikomisario Tero Haapala, keskusrikospoliisin henkirikoslinjan päällikkö.
– Jokin yksityiskohta tai erityistuntomerkki saattaa jäädä mieleen – vaate, teksti paidassa, kävelytyyli, kantamus tai vaikkapa silmälasit, joissa on punaiset sangat. Monesti yksityiskohta voi olla se ratkaiseva tieto, Haapala sanoo.
Julia Korkmanin mukaan erityistuntomerkkikin saattaa johtaa harhaan. Hän kertoo esimerkin tapauksesta, jossa silminnäkijä puhui letitetystä parrasta. Epäilty saatiin kiinni, mutta palmikko ei ollut parrassa vaan hiuksissa.