Suomi 2006. Ohjaus: Aku Louhimies, Veli-Pekka Hännisen käsikirjoituksen pohjalta. Tuotanto ja kuvaus: Harri Räty. Leikkaus: P.V. Lehtinen. Pääosissa: Samuli Edelmann, Matleena Kuusniemi, Laura Malmivaara, Mikko Kouki, Pentti Siimes, Jussi Parviainen, Kari Hietalahti. Kesto: 119 min.
Syksyn odotetuimpia elokuvatapauksia on Aku Louhimiehen viides ohjaustyö Riisuttu mies. Ensinnäkin palkinnoilla hellityn Louhimiehen elokuvia on jo totuttu odottamaan; toisekseen aihe, kirkon rooli ja sisäiset ristiriidat, on nyt juuri kovasti tapetilla; kolmanneksi tuotantoyhtiö Lasihelmi Filmin ja käsikirjoittaja Veli-Pekka Hännisen välille pääsi kehkeytymään mehevä tekijänoikeusriita, joka jatkuu hovioikeudessa. Onneksi savun takaa löytyy myös tulta: Riisuttu mies on pienessä epätasaisuudessaankin vankka draama, joka onnistuu sekä itkettämään että naurattamaan – parhaimmillaan samaan aikaan.
Uriah Heepin Easy Livin’ -klassikolla ironisesti aloittava ja lopettava elokuva kertoo turkulaisseurakunnan nelikymppisestä, 123-kiloisesta kirkkoherrasta Antti Pitkäsestä (Samuli Edelmann), jolla on ”kovin monta ongelmaa”. Tomera asessorivaimo Tuula (Matleena Kuusniemi) hinkuaa rokkipastori Antista piispaa hinnalla millä hyvänsä, vaikka sekä usko että oma tahto ovat mieheltä kateissa. Lasta ei tiukasta väännöstä huolimatta synny, paras kaveri ja kollega Markku (Mikko Kouki) on juopottelunsa vuoksi uhka Antin urasuunnitelmille ja kirkon uusi vahtimestari Vilma (Laura Malmivaara) houkuttaa liikaa. Ystävälle on siis tietenkin käännettävä selkä, vaimoa petettävä ja Jumalaa vastaan muutenkin rikottava niin maan perkeleesti.
Seitsemää kuolemansyntiä ohjaaja on sivunnut lähes kaikissa tuotannoissaan lähtien lihanhimoa pursuavasta Levottomista (1999) ja kaupunkilaisahdistusta kuvaavasta Irtiottoja-sarjasta (2003), huipentuen väkevän tolstoilaiseen syntitarinaan (2004). Inhimilliset heikkoudet kuten petollisuus ja kateus, ylensyöminen ja -juominen ruumiillistuvat nyt herkullisesti rooliinsa heittäytyvässä Samuli Edelmannissa, jonka hikisen ahdingon voi todella haistaa ja maistaa. Ja mitä olisikaan Louhimies-elokuva ilman seksiä, sikailua ja munasillaan painia lumihangessa? Tai vastakkainasetteluja ”itsekäs yksilö – pelastava perhe”, ”ihmisen synti – Jumalan armo”? Tällä kertaa, ehkä elokuvan komediavireen vuoksi, viimeksi mainittua löytyy tavallista enemmän.