Ravunsyönnin historia

Ravunsyönnin historia on yhtä rahvas kuin on muidenkin "hankalammin" syötävien äyriäisten ja nilviäisten. Ravut kuuluivat köyhien ruokavalioon siinä kuin simpukatkin. Keksiajan Saksassa rapujen yleisyydestä kertoo jotain kaupungeissa säädetty armahdus, jonka mukaan palvelusväen ei tarvinnut syödä kuin yksi rapuateria viikossa.

Muoti-ilmiöksi ravunsyönti tuli 1800-luvun puolivälin Pariisissa. Muodin käynnistäjänä uskotaan olleen kenenkäs muun kuin itse Napoleonin. Herran kerrotaan nauttineen aina voitokkaiden taisteluiden jälkeen rapuaterian.

Muotiruokana rapuja syötiin Pariisin porvariston piireissä niin runsaasti, että ilmiö ei voinut olla leviämättä myös Pietariin. Sen myötä rapukauppoja alettiin yhä enenevissä määrin tehdä myös Suomessa. Riihimäki - Pietari ja Hämeenlinna - Tampere ratojen valmistuttua 1870-1880 kauppa vilkastui huomattavasti. Paras rapuvesistö tuolloin oli Kokemäenjoki. Huippunsa rapukauppa saavutti vuonna 1900, jolloin Suomesta vietiin 15 miljoonaa rapua ja koko rapusaaliin arvo oli noin 20 miljoonaa rapua (nykyisin vuotuinen rapusaalis on noin 3-5 miljoonaa rapua).

Samoihin aikoihin alkoi Pohjois-Amerikasta levinnyt rapurutto tuhota rapukantoja Euroopassa. Suomeen rutto levisi Pietarin kautta ja 1907 se teki tuhojaan jo Satakunnassa. Tuhon jälkeen rapukannat eivät ole koskaan enää nousseet entisiin lukemiinsa. Kantaa on pyritty elvyttämään rutonkestävällä täpläravulla. Täplärapu sopii myös ulkoaltaissa viljelyyn. Suurin osa rapukauden ravuista tuleekin rapuviljelmiltä.

Lähteet:
Särömaa Matti J 1997: Rapukirja
Westman, K. & Nylund, V 1985: Rapu ja ravustus

Lue lisää:

Lue myös:

    Uusimmat