Suomi keikkuu Euroopan lihavuustilastojen kärjessä. Tietoa ravinnosta on saatavilla runsaasti, mutta silti terveydelle suotuisa syöminen on yhä useammalta hukassa.
Tänä päivänä silmään pistää erityisesti lasten lihominen. Ravitsemusterapeutti Anette Palssa on seurannut kehitystä huolestuneena.
Asiantuntija painottaa, että vastuu syömisestä on aina aikuisella. Ei ole lapsen vika, jos vanhemmat ohjaavat epäterveellisten ruokailutottumusten pariin.
− On ihan eri asia olla jo lapsesta asti ylipainoinen kuin että vyötärö paisuu keski-iässä. Toinen puoli on äärimmäistä hoikkuutta ihannoivat. Maalaisjärki on unohtunut matkalla.
− En tiedä, mitä tapahtuu, jos ei tapahdu jotain käänteentekevää, Palssa sanoo.
Painonhallinnan sudenkuopat
Myös Keventäjien ravitsemusterapeuttina toimivan Anette Palssan pääkohderyhmänä ovat kuitenkin työssäkäyvät aikuiset. Heidän suurin haasteensa painonhallinnan suhteen on asiantuntijalle selvä: jatkuva napostelu ja se, ettei ruokailuun panosteta tai suunnitella sitä.
− Syödään milloin sattuu. Ateriavälit venyvät pitkiksi. Kunnon ruuan sijaan syödään voileipää ja jugurttia. Kasvikset ja hyvät proteiinilähteet jäävät vähemmälle, Palssa summaa.
Ravitsemusterapeutti varoittaa myös höttöisistä hiilihydraateista, sokerista.
− Jokainen tietää, että kun alkaa syödä nälkäisenä vaaleahkoa leipää, sitä tulee syötyä enemmän.
− Suomi on kummallinen maa myös sen suhteen, että me olemme einesten suurkuluttajia. Ehkä ruokaan ei haluta satsata aikaa ja rahaa.
Ei ole yhtä tapaa syödä oikein
Palssa vakuuttaa, ettei terveellinen ruokavalio ole mitään rakettitiedettä. Syö säännöllisesti, nauti kokonaisia aterioita, jotka sisältävät kasviksia, kiinnitä huomiota hiilihydraattien laatuun ja määrään, ja pääset jo pitkälle.
Ennen kaikkea pysähdy kuuntelemaan kehoasi ja tuntemuksiasi. Ohjeista huolimatta ei ole yhtä oikeaa tapaa syödä.
− Joku syö voita, kermaa ja pekonia ja voi hyvin, toinen kuluttaa runsaasti hiilihydraatteja. Mieti, mikä on juuri sinulle sopiva ruokavalio, mikä tuntuu sinusta hyvältä. Se näkyy myös esimerkiksi vatsan hyvinvoinnissa ja jaksamisessa. Paino on vain yksi mittari.
Meidän pitäisi ylipäätään luottaa enemmän omiin havaintoihimme. Korkeilla verenpaineilla ja sokeriarvoilla on tapana aiheuttaa selkeitä oireita vasta kun tilanne on pahentunut. Lievempää verenpaineen tai sokeriarvojen nousua ei periaatteessa tunne, mutta yleensä olo ei ole paras mahdollinen.
− Voi olla hyvä mittailla myös veriarvoja ja -paineita, mutta yleensä jos ihminen keskittyy hieman omaan oloonsa, hän huomaa asiat itsekin.
− Asiantuntijalta käydään kysymässä, että mitä minulle kuuluu. Oma roolini on ennemminkin sanoa, että hei, jos sinulla on tuollaisia ajatuksia, lähdetäänkö miettimään yhdessä niitä.
Kuvat: Colourbox.com
Studio55.fi/Jenni Kokkonen