Suomi 2010. Käsikirjoitus ja ohjaus: Jalmari Helander. Tuotanto: Petri Jokiranta. Kuvaus: Mika Orasmaa. Leikkaus: Kimmo Taavila. Pääosissa: Jorma Tommila, Onni Tommila, Tommi Korpela, Ilmari Järvenpää, Rauno Juvonen, Per Christian Ellefsen, Jonathan Hutchings, Peeter Jakobi. Kesto: 85 min.
Suomi-eksotiikkaa viedään nyt maailmalle kansainvälisellä yhteistyöllä, aiheena kukapa muu kuin joulupukki. Eikä mikä tahansa pukki, sillä tämä epeli on paha.
Mainos- ja musiikkivideo-ohjaajana tunnettu Jalmari Helander on ohjannut erikoisen joulutarinan, jossa sekä ansiot että puutteet liittyvät odottamattomiin tyyliratkaisuihin ja harvinaisen estotta viilettävään mielikuvitukseen.
Elokuvan takana on sama tiimi, joka oli tekemässä myös lyhytelokuvia Rare Exports Inc (2003) ja Rare Exports Inc – Safety Instructions (2005). Festivaaleilla ympäri maailmaa tunnustetut lyhytelokuvat ovat saavuttaneet internetissä poikkeuksellisen suosion.
Mustan huumorin sävyttämä jännitysfantasia alkaa, kun kansainvälinen tutkimusryhmä löytää Korvatunturin syvyydestä, jäihin ja sahanpuruihin säilöttynä, joulun tarkimmin varjellun salaisuuden. Greene-nimisen pampun (ylinäyttelevä Jonathan Hutchins) palkkaama ryhmä käynnistää tietämättään tapahtumasarjan, jonka jälkeen joulu ei ole ennallaan.
Noin kahdeksanvuotias Pietari-poika (sympaattinen Onni Tommila) asustaa Lapissa kahdestaan teurastajaisänsä Raunon (Jorma Tommila) kanssa ja alkaa haistaa palaneen käryä outojen räjäytysten ja porokuolemien myötä. Vanhempi kaveri Juuso (Ilmari Järvenpää) ei enää usko joulupukkiin saati Pietarin villeihin teorioihin. Kun seudun lapset alkavat yksi kerrallaan kadota, nuoren ja neuvokkaan sankarimme on tartuttava toimeen yksin.
Visuaalisesti vaikuttava Rare Exports on räjähdyksiä, kelkkahurjastelua ja perimiehistä uhoa pursuava toimintapläjäys, joka ei oikein osaa päättää, ollako lintu vai kala. Pilkottu poro vai pervo pukki.
Helanderin elokuvaa vaivaa sisällön ja esitystavan ristiriita, kohdeyleisökin on siis hakusessa. Pikkupojan silmin nähtävä tarina kidnapattavasta joulupukista, hölmöilevistä tontuista ja helikopterilla suoritettavasta pukinkeruuoperaatiosta on silkkaa seikkailullista lastenfantasiaa. Perheleffan puoleen elokuva kallistuu myös yksinhuoltajaisän ja pojan välisen suhteen herkässä kuvauksessa.
Mutta kokonaissävy on enemmän kuin tummanpuhuva; dialogi pursuaa v-sanoja ja kuvasto lihakirveillä pilkottavia ruhoja sun muita. Ja mitä pitäisi ajatella ilkosillaan juoksentelevista likaisista partaukuleista, jotka jahtaavat lapsia hullun kiilto silmissään? Ei mitään koko perheen joulukamaa.
Loppuvaikutelma on hämmentävä mutta myös hauska ja viihdyttävä. Varsinkin jos sattuu olemaan 12-vuotias poika raavaan miehen ruumiissa, keskiverto Hollywood-yleisön edustaja siis.
Teksti: Tuuve Aro