Joskus toisen luona on ensi hetkestä alkaen sanomattoman, selittämättömän hyvä olla. Ehkä olette tavanneet aikaisemminkin ja rakastaneet toisianne toisessa ajassa tai toisessa todellisuudessa.
Platonin Pidoissa Aristofanes esittää, että alun alkaen oli olemassa miesten ja naisten ohella niin sanottuja miesnaisia, miehen ja naisen yhdistelmiä. Miesnaisilla oli neljä kättä ja neljä jalkaa, kahdet kasvot ja niin edelleen. Pyöreän muotonsa vuoksi ne olivat fyysisesti hyvin vahvoja, joten ne ylpistyivät voimastaan ja tekivät useita hyökkäyksiä jumalia vastaan. Vastaiskuna ylijumala Zeus leikkasi nämä varhaiset ihmiset kahtia.
"Niin varhain on siis ihmisiin istutettu keskinäinen rakkaus, joka liittää heidät heidän alkuperäiseen olemukseensa ja pyrkii yhdistämään kaksi yhdeksi ja parantamaan ihmisluontoa. Jokainen meistä on siis ihmisen puolikas, koska meidät on halkaistu kuin kampelat ja siten tehty kaksi yhdestä. Ja jokainen etsii aina omaa puolikastaan." (edellä mainittu teos 193c)
Puolikkaan epätoivoinen etsintä
Yhä edelleen, vuosituhannesta toiseen, syntymästä syntymään, puoliskojen sielut etsivät toisiaan. Joskus tuntuu selittämättömästi siltä, kuin vasta kohdatun ihmisen olisi tuntenut koko ikänsä, ja silloin on todennäköisesti onnekkaan sattuman kautta kyse siitä, että irti leikattu puoliso on vihdoin onnistunut löytämään kadotetun parinsa, niin epätodennäköistä kuin tämä aikakausien saatossa onkin. Todellinen rakkaus tunnistaa sille aikojen alussa määrätyn parin, vaikka välissä olisi tuhannen tuhatta vuotta tai kilometriä.
– Et kai sekoita minua johonkin toiseen, sanoo haltioitunut Tony epävarmasti, henkeä pidättäen tavatessaan kauniin Marian West Side Storyssa ensimmäistä kertaa.
