Seksuaalisuutta voi harjoittella. Kaikkia tämä ohje ei miellytä. – Kiihottuminen on vielä salaperäinen ja vähän peiton alla pidetty juttu. Nyt ylipainotetaan rakkautta. Kun rakkautta ylipainotetaan, niin seksuaalisuus pysyy salaperäisenä, ja tästä seuraa ongelma, kertoo psykologi Tony Dunderfelt.
Seksi puhtaana aktina on ylimainostettua. Näin uskoo rakkaudesta ja parisuhteesta Mitä on rakkaus? ja Rakas parisuhde -kirjatkirjoittanut psykologi Tony Dunderfelt.
– Itse puhun laajemmasta seksuaalisuudesta: seksi on myös elämänhalun ja elämänvoimien ylläpitämistä. Jos mieltää seksin vain panemissuorituksena, siihen yleensä pariskunnat kyllästyvät parin vuoden, maksimissaan kymmenen vuoden sisällä. On olemassa periaatteessa vain kolme perusasentoa, joita voi eri variaatioina harrastaa. Kun ne on käyty eri paikoissa ja erilaisissa villiintymisen tiloissa läpi, se alkaa maistua vähän puulta, Dunderfelt kuvaa.
Seksuaalisuuden käsitettä tulisikin laajentaa voimakkaasti hellyyden puolelle. Dunderfelt itse puhuu naisen intiimialueiden eroottisista pisteistä, kuten G-, A- ja T-pisteestä.
– Kun mies tuntee naisen sisällä olevat herkät, erogeeniset alueet, niin seksuaalisuus maistuu ihan erilaiselta kuin pelkkänä tällaisena suorituksena.
Kielletty kiihottuminen
Seksuaalinen jännite syntyy kaipauksesta, yllätyksistä ja erilaisuudesta, usein jopa automaattisesti. Historiallisesti kiihottumista on kuitenkin pidetty kiellettynä ja jopa likaisena asiana, josta tulisi pidättäytyä.
– Se on jännittävä yksityiskohta, että seksiä sinänsä ei ole vieroksuttu historiassa, koska kaikki tietävät, että seksin avulla ihmiskunta jatkuu. Se, mikä on ollut ongelma, on kiihottuminen. Monissa yhteisöissä kiihottuminen ei ole ollut sallittua, se on ollut epäsiistiä ja epä-älykästä, Dunderfelt kuvailee.
– Hyvin monissa uskonnoissa on hauskanpidon kielto. Ei vain kristillisyydessä, vaan monissa muissakin. Esimerkiksi buddhalaisuudessa ei saa pitää hirveästi seksikivaa, se ei kuulu buddhalaisuuden ytimeen. Mutta silti buddhalaiset lisääntyvät.
