Ruotsi 2013. Ohjaus: Jens Jonsson. Käsikirjoitus: Jens Jonsson ja Maria Karlsson, Jens Lapidus´in romaanin pohjalta. Tuotanto: Fredrik Wikström. Kuvaus: Askild Vik Edvardsen. Leikkaus: Theis Schmidt. Pääosissa: Joel Kinnaman, Matias Varela, Dejan Cukic, Madeleine Martin, Malin Buska, Martin Wallström. Kesto: 127 min.
Kuten niin monet lentokentillä myytävät bestsellerit ruotsalaisen Jens Lapidus'n Rahalla saa -kirjat ovat juonellisesti koukuttavaa jännitysviihdettä jonka henkilökuvaus on latteaa ja töksähtelevä kieli tulvillaan kliseitä. Niin kutsutun Tukholma Noir -trilogian fanit eivät tästä piittaa, kunhan toimintaa piisaa.
Sitä piisasi myös trilogian kahdessa ensimmäisessä elokuvassa, jotka tyssäsivät tusinatavaraksi vaikka pääosaan saatiin lahjakas Joel Kinnaman. Ruotsalais-amerikkalainen näyttelijä nousi kansainväliseen tietoisuuteen mainiolla suorituksellaan Jälkiä jättämättä -televisiosarjan etsivänä Stephen Holderina. Kolmannessa ja viimeisessä osassa Kinnamanin osuus on pieni, mutta kaikki muu toimii edellisiä paremmin.
Tärkein syy on ohjaaja-käsikirjoittaja Jens Jonsson, joka muistetaan persoonallisesta pikkukomediasta Pingiskingi (2008). Hänen käsissään Lapidus'in sarjakuvamaiset gangsterihahmot saavat lihaa luiden ympärille ja tarinavyyhti näppärästi punotun loppukliimaksin. Rahalla saa – Luksuselämää on kohtuullisen jännittävä ja viitseliäästi kirjoitettu toimintapamaus, jonka kansainvälinen näyttelijämiehitys vakuuttaa.
Keskiössä on nyt pikkurikollisesta yhä isommaksi tekijäksi yltänyt Jorge (Matias Varela), joka tovereidensa kanssa aikoo tehdä vielä yhden viimeisen keikan. Ryöstövalmisteluiden keskellä hän tapaa naisen menneisyydestään, Nadjan (Madeleine Martin), ja paatunut sydän sykkii taas. Huumehöyryisestä juppielämästä tarpeekseen saanut JW (Kinnaman) yrittää yhä selvittää, mitä tapahtui kadonneelle Camilla-siskolle (Maja Christenson). Poliisikokelas Martin (Martin Wallström) soluttautuu sisälle peiteoperaatioon, jonka tarkoitus on kaataa Tukholman serbimafian pelätty johtaja Radovan (Dejan Cukic). Tämän tytär Natalie (Malin Buska) on puolestaan älykäs oikeustieteen opiskelija, joka haluaisi vapautua isänsä varjosta – se vain on helpommin sanottu kuin tehty.
Luksuselämää viihdyttää myös Lapidus'in kirjoja vierastavaa katsojaa. Napakan alkuesittelyjakson myötä sekavahkosta juonesta pysyy perillä vaikkei olisi nähnyt trilogian edellisiä osia. Tämänkin lajityypin kohdalla suomalaiset elokuvantekijät ovat vielä länsinaapureita jäljessä; ruotsalaiset räjähdykset nyt vain ovat isompia, käsikirjoittaminen tarkempaa ja näyttelijäohjaukseen on enemmän aikaa. Rahalla saa.
Teksti: Tuuve Aro