Rachel joutui synnyttämään kuolleen lapsen – hoitajien toiminta jäi ikuisesti mieleen

Yhdysvaltain Vermontissa asuva Rachel Whalen tietää, miltä tuntuu, kun menettää lapsen. Hänen lapsensa syntyi kuolleena vuonna 2016.

Keskenmenon merkkejä ei havaittu hänen raskautensa alkuvaiheissa. Niinpä hän oli suunnitellut pienokaisensa tulevaisuutta ja meni sairaalaan uskoen, että pian syntyvä lapsi voi hyvin ja on terve. Juuri ennen synnytystä hänelle kuitenkin kerrottiin, että hänen pieni tyttärensä ei ollut enää elossa.

Tuona murskaavana hetkenä perhe ja ystävät olivat Rachelin tukena. Myös hoitajat olivat häntä kohtaan hyvin myötätuntoisia, ja se merkitsi Rachelille hyvin paljon.

Kiitokset hoitajille

Rachel päätti kertoa kokemastaan menetyksestä perustamallaan Facebook-sivulla. Hän omisti tekstinsä sairaalan työntekijöille.

Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.

– Kiitos, kun pelastitte minut. Teidän taitonne ja tietämyksenne pelasti minut siltä, että olisin seurannut tytärtäni kuolemaan. Teidän myötätuntonne johdatti minut takaisin elämään. Osoittamanne inhimillisyys toi minut takaisin elämään. Teidän ansiostanne kykenen ajattelemaan elämää kuoleman jälkeen. Omistan teille rakkauteni ja syvimmän kiitollisuuteni, hän kirjoittaa.

Rachel kiittää hoitajia myös siitä, että nämä varmistivat, että hänen miehellään oli tarpeeksi tyynyjä, kun hän joutui olemaan sairashuoneella Rachelin kanssa. Rachel on kiitollinen siitä, että hoitajat antoivat hänen salakuljettaa jääkaapista mehujäätä.

– Ymmärsitte, että tämä oli kokemus myös hänelle, ja että hänkin tarvitsi huolenpitoanne.

Hoitajat läsnä murheen alhossa

Kirjoituksessaan Rachel kiittää niitä hoitajia, jotka kiidättivät hänet sairaalaan synnytysosastolle. Hän kiittää heitä siitä, että he pitivät hänestä huolen, kun hän taisteli hengestään.

– Tuskin olisin ilman teitä elänyt niin pitkään, että olisin nähnyt tyttäreni.

Rachel on kiitollinen myös sille hoitajalle, joka toi hänelle jäätä, kun hänen piti tukahduttaa maidontulo rinnoistaan tyttären synnyttyä kuolleena. Hänelle merkitsee paljon myös se, että hoitajat pitivät hänestä kiinni, kun hän itki menetystään.

– Halauksesi ei keventänyt sydäntäni, mutta se toi pienen välähdyksen valoa mieleni pimeyteen.

Rachel kiittää seuraavaksi hoitajaa, joka vei hänet pesulle tyttären kuoleman jälkeen. Hoitaja auttoi hänet pesemään kasvonsa ja harjaamaan hiuksensa.

– Muistan edelleen, miltä tuntui, kun kampasit hiuksiani ponihännälle. Se kosketus tuntui kauniilta eleeltä.

Erityisen suuret kiitokset Rachel lausuu hoitajalle, joka istuutui hänen sänkynsä laidalle ja kysyi häneltä Dorothysta.

– Kiitos, kun tiesit, miten tärkeää oli, että hän tuntui todelliselta, vaikka hän oli jo mennyt. En koskaan unohda, miten kumarruit luokseni ja kysyit, haluanko puhua hänestä.

Seuraavaksi Rachel kiittää hoitajia, jotka lukivat hänen hoitokertomuksensa ennen vuoronvaihtoa. Näin he tiesivät heidän nimensä.

– Minulle merkitsi niin paljon, että nimemme lausuttiin samassa yhteydessä. Tuntui kun olisimme perhe.

Videolla keskustellaan surusta. Artikkeli jatkuu videon alla.

Eräs hoitaja kertoi tarinansa

Rachel on kiitollinen myös siitä, että hoitaja tuli käymään hänen luonaan ensimmäisen yönä tyttären kuoleman jälkeen ja piti hänen kädestään kiinni. Tämä ihminen kertoi hänelle, että hänenkin lapsensa oli syntynyt kuolleena.

– Kiitos, kun olit se ensimmäinen henkilö, joka toi minut pois siitä eristyksen tunteesta, joka syntyy, kun menettää lapsen. Läsnäolosi tuntui liian hyvältä ollakseen totta. En vieläkään ole ihan vakuuttunut siitä, että en vain uneksinut sinua, jotta olisin selvinnyt ensimmäisestä yksinäisestä yöstä.

Kirjoituksensa lopuksi Rachel haluaa kiittää sitä hoitajaa, joka huolehti hänestä, kun hän odotti Dorothyn pikkusiskoa. Nyt Frances on vuoden vanha.

– Francesin synnyttyäkään en unohtanut sitä lasta, joka tuli ennen häntä. Francesin syntymä ei tehnyt minusta äitiä ensimmäisen kerran. Se teki minusta kahden lapsen äidin.

Lähteet: En.newsner.com, Lovewhatmatters.com