Puolella yli 60-vuotiaista on tietämättään helikobakteeri-infektio – lisää vatsahaavan ja mahasyövän riskiä
"Jos on vatsavaivoja, helikobakteeri pitää poissulkea", lääkäri kertoo. Kuvituskuva.Colourbox.com
Julkaistu 17.10.2016 07:30
Piia Turunen
piia.turunen@mtv.fi
Puolella yli 60-vuotiaista suomalaisista on helikobakteeri-infektio – tietämättään, sillä infektio itsessään on useimmiten oireeton. Kaikille tartunnan saaneille kehittyy kuitenkin mahan limakalvon tulehdus, joka lisää pitkällä aikavälillä vatsa- ja pohjukaissuolihaavan sekä mahasyövän riskiä. Bakteerista olisi helppo päästä eroon viikon antibioottikuurilla.
Sata vuotta sitten kutakuinkin jokaisella suomalaisella oli helikobakteeri-infektio. Vielä 50 vuotta takaperinkin sen sai noin 80 prosenttia lapsista. Nykyisistä kolmikymppisistä enää kaksi–kolme prosenttia on tartunnan kantajia.
Tartuntojen määrän merkittävä lasku johtuu yleisen hygieniatason parantumisesta.
– Yhteisiä puurokuppeja tai lusikoita ei enää ole, kotitalouksiin on tullut jääkaapit ja elintarvikkeiden käsittely on muuttunut, professori ja ylilääkäri Martti Färkkilä HUS:n Gastroenterologian klinikalta selittää.
Helikobakteerin ainoa isäntä on ihminen, joten se ei tartu ympäristöstä vaan aina toiselta ihmiseltä.
– Tavallisin tartuntareitti on äidiltä lapselle, toiseksi tavallisin sisarukselta toiselle ja kolmanneksi tavallisin isältä lapselle. Jos esimerkiksi pulautteleva pikkulapsi on saanut äidiltään tartunnan, hän levittää sen pulauttelemalla sisaruksilleen.
– Tartuntoja on kuvattu jonkin verran myös ulostereitin kautta. Käsien peseminen ja ympäristön hygieniasta huolehtiminen ovat siis tärkeitä suojautumiskeinoja.
Ikävää on, että jos helikobakteeri-infektion on kerran saanut – yleensä se tapahtuu viiteen ikävuoteen mennessä – eikä sitä hoideta, niin ihminen kantaa bakteeria periaatteessa koko elämänsä. Helikobakteeri löytyykin edelleen joka toiselta yli 60-vuotiaalta suomalaiselta, sillä suurin osa heistä on saanut tartunnan lapsena.
Ihmisellä itsellään on tartunnasta tuskin mitään aavistusta.
– Helikobakteeri-infektio on useimmiten oireeton tartuntahetken oksentelua ja pahoinvointia lukuun ottamatta, Färkkilä kertoo.
Tartunnasta kaikille mahan limakalvon tulehdus
Mitä haittaa oireettomasta bakteeri-infektiosta sitten on? Pitkällä aikavälillä mahdollisesti paljonkin. Sitä ymmärtääkseen pitää ymmärtää helikobakteerin toimintaa.
Helikobakteeri on sauvan muotoinen bakteeri, joka elää mahalaukun limakalvolla. Useimmat muut bakteerit eivät selviäisi niin happamissa oloissa, mutta helikobakteerilla on kyky hajottaa virtsahappoa ja siten neutralisoida paikallisesti mahan pH:ta.
Oireettomuudestaan huolimatta helikobakteeri-infektio aiheuttaa kaikille tartunnan saaneille mahan limakalvon tulehduksen.
– Osalle kantajista bakteeri aiheuttaa hapottoman mahan. Se siis tuhoaa vatsan limakalvon ja samalla oman elinympäristönsä niin, ettei vatsa enää eritä happoa. Lopulta vatsa kolonisoituu muilla bakteereilla ja helikobakteeri kuolee pois, Färkkilä kertoo.
– Taudin kulkuun vaikuttaa helikobakteerin virulenssi (taudinaiheuttamiskyky) ja esimerkiksi mahan suolanerityskyky. Kaikkiaan noin kymmenelle prosentille helikobakteerin kantajista kehittyy elinaikanaan maha- tai pohjukaissuolihaava.
Helikobakteeri-infektio lisää myös mahasyövän riskiä kaksin–kuusinkertaiseksi.
– Länsimaissa mahasyövän esiintyvyys on laskenut samaan tahtiin kuin helikobakteeri harvinaistunut.
”Jos on vatsavaivoja, helikobakteeri pitää poissulkea”
Koska helikobakteeri-infektio itsessään ei aiheuta oireita, ihmiset eivät myöskään hakeudu lääkäriin sen takia.
– Jos on vatsavaivoja, helikobakteeri pitää kuitenkin poissulkea, koska se altistaa vatsa- ja pohjukaissuolihaavalle, Färkkilä sanoo.
Joskus muita kuin vatsavaivoja
Vaikka helikobakteeri-infektio on pääsääntöisesti oireeton, joskus se saattaa aiheuttaa mahan ulkopuolisia ongelmia. Infektio voi aiheuttaa esimerkiksi urtikariaa eli nokkosihottumaa, verenkuvan muutoksia, anemiaa ja verihiutaleiden laskua. Sen osuudesta sepelvaltimotaudin riskitekijänä kiistellään, mutta asiantuntijat eivät ole päässeet siitä yksimielisyyteen.
Färkkilän mielestä helikobakteeria kannattaisi seuloa oireettomilta kahdessa tapauksessa. Ensinnäkin silloin, jos suvussa on mahasyöpää tai vatsahaavatautia. Toisekseen silloin, jos yli 60-vuotiaalla aloitetaan joko pysyvä tai pitkäkestoinen tulehduskipulääkitys tai sepelvaltimotautipotilaille tarkoitettu niin sanottu mini-ASA-hoito, joka vaikuttaa verihiutaleiden toimintaan.
– Helikobakteeripositiivisella ja tulehduskipulääkkeitä käyttävällä henkilöllä on yli 60-kertainen maha- tai pohjukaissuolihaavan riski verrattuna henkilöön, jolla ei ole taustalla helikobakteeria eikä tulehduskipulääkkeiden käyttöä.
Nuoremmilta oireettomilta helikobakteeria ei ole Färkkilän mielestä syytä seuloa.
– Heillä esiintyy selvästi vähemmän helikobakteeria tai tarvetta pitkäaikaiseen tulehduskipulääkkeiden käyttöön kuin vanhemmilla ikäryhmillä. Toisaalta kyllä helikobakteeri kannattaa ehdottomasti poissulkea kolmi–nelikymppiseltäkin, jos hän on reumaatikko ja joutuu käyttämään päivittäin tulehduskipulääkkeitä.
Viikon häätökuuri kannattaa
Tarkin ja yksinkertaisin tapa diagnosoida helikobakteeri-infektio on hengitystesti. Joskus käytetään myös ulostetestiä tai vatsalaukun tähystystä, jolloin vatsasta otetaan koepala.
Jos infektio löytyy, se on helposti parannettavissa mahan suolahapon eritykseen vaikuttavan lääkityksen ja kahden antibiootin yhdistelmällä.
– Hoidetaanpa sitten komplikaatiota eli haavatautia tai pelkästään oireetonta kantajuutta, niin 80–90 prosenttia potilaista pääsee infektiosta eroon viikon antibioottikuurilla. Bakteerin katoaminen varmistetaan kuukauden kuluttua kuurin päättymisestä joko hengitystestillä tai ulosteesta tutkimalla, Färkkilä kertoo.
Jos yksi antibioottikuuri ei riitä, lääkehoitoja annetaan lisää. Jos nekin epäonnistuvat, bakteerin herkkyys käytettäville antibiooteille määritetään mahalaukun tähystyksen tai uuden ulostetestin avulla. Kolmatta hoitovaihtoehtoa harkitaan näiden tulosten perusteella.
Se, aiheuttaako helikobakteeri peruuttamatonta vahinkoa vai ovatko ongelmat ohi bakteerin häädön jälkeen, riippuu tartunnan kestosta ja näin ollen usein myös kantajan iästä.
– Jos kantajalla on jo pitkälle kehittynyt hapoton maha eli mahan limakalvo on tuhoutunut, prosessi on palautumaton. Myöskään mahalaukun limakalvon surkastumiseen eli atrofiaan liittyvä syöpäriski ei katoa, vaikka helikobakteeri häädettäisiin. Silti bakteeri kannattaa häätää vatsavaivojen tutkimisen yhteydessä, sillä riski sairastua mahasyöpään on joka tapauksessa suurempi niillä, joille bakteeri jää kuin niillä, joilta se häädetään pois.
– Jos helikobakteeri häädetään varhaisemmassa vaiheessa tai se ei ole aiheuttanut edellä kuvattuja limakalvovaurioita, mahan limakalvo korjautuu täysin, Färkkilä kertoo.
Milloin on tarvetta epäillä syöpää?
HYKSin Syöpäkeskuksen ylilääkäri Johanna Mattson kertoi eri syöpien oireista Studio55.fi-lähetyksessä maaliskuussa 2016.
