Punkeilta ei voi välttyä Suomessa enää juuri missään

– Ihmiset kertovat, että mökkipihalla, jossa ei ole ennen ollut punkkeja, onkin niitä nyt. Tai että koirasta tai kissasta, josta ei ole ennen löytynyt punkkeja tai on poistettu niitä vain muutamia, täytyykin nyt poistaa niitä päivittäin.

Näin kuvailee Turun yliopiston punkkitutkija Jani Sormunen suomalaisten itse tekemiä havaintoja, jotka viittaisivat punkkien määrän kasvuun. Turun yliopistossa päätettiin alkaa tutkia asiaa tieteellisesti vuonna 2012.

Aikaisemmin Suomessa oli tehty yhteensä noin 20 puutiaisaiheista tutkimusta. Niistä yksi oli sattumoisin Turun saaristossa vuonna 2000 tehty laaja maastotutkimus. Tutkijat pääsivät helposti jalkautumaan samoihin paikkoihin uusien näytteiden ottoa ja tulosten vertailua varten.

Käytännössä tutkimus tehtiin vetämällä maastossa neliömetrin kokoista lakanaa, johon punkit tarrautuivat kiinni. Sitten punkit kerättiin ja laskettiin.

– Puutiaisten määrä oli lisääntynyt kaikilla tutkimusalueillamme. Eniten ulkosaaristossa, mutta myös esimerkiksi Ruissalossa ja Hirvensalossa, jotka ovat käytännössä osa Turun kaupunkia. Seilin saarella punkkeja oli vuonna 2000 tuhatta neliömetriä kohden 2,8, vuonna 2012 meidän tutkimuksessamme 50,6.

– Nyt meillä siis on ihmisten lausuntojen lisäksi tieteellistä näyttöä siitä, että puutiaisten määrä on kasvanut. Tulokset ovat tietenkin hyvin paikkakohtaisia eivätkä tarkoita sitä, että ihan joka paikassa olisi näin tapahtunut.

”Puutiaisia on oikeastaan koko Suomessa”

Punkkien levinneisyyttä on selvitetty Turun yliopistossa myös niin sanotun kansalaistieteen kautta. Kesällä 2014 ihmiset ilmoittivat internetissä toteutetussa kyselyssä havaitsemistaan punkeista ja merkitsivät ne virtuaaliseen karttaan. Kaikkiaan 4 600 vastauksen perusteella saatiin aikaiseksi levinneisyyskartta.

Keväällä 2015 ihmisiä pyydettiin lähettämään yliopistolle punkkeja kirjeitse. Kun tutkijat saivat näytteet itse punkeista, he pystyivät myös erottelemaan, olivatko ne lajiltaan puutiaisia vai taigapunkkeja.

– Jos havaintokysely onnistui hyvin, niin keräyskampanja oli oikein jymymenestys. Sen piti olla yhden työntekijän osa-aikainen työ, mutta lopulta siitä tuli koko kesäksi kahden ihmisen melkein täysipäiväinen työ. Saimme kansalaisilta lähes 6 700 puutiaistäytteistä kirjettä, joissa oli noin 20 000 puutiaisyksilöä, Sormunen kertoo.

Tutkijat pitivät yllättävänä taigapunkkien suurta määrää. Niitä oli kaikista punkeista noin 20 prosenttia eli enemmän kuin aikaisemmin on kuviteltu. Taigapunkkien havaintopisteet on saatu jo kartalle. Puutiaislajikkeen osalta levinneisyyskartan tekeminen on vielä kesken.

– Mutta jo nyt voi sanoa, että puutiaisia on oikeastaan koko Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Kansalaisten ilmoittamat havainnot keskittyvät Turun ja Helsingin seuduille, mutta siellä on myös paljon havainnoijia.

– Sen sijaan taigapunkkeja ei Etelä-Suomessa tunnu olevan. Kansalaiskeräysaineiston lisäksi olemme itse tehneet tutkimusta Turun saaristossa, emmekä ole tavanneet täällä vielä yhtäkään taigapunkkia. Todennäköisesti jokin ilmastoon ja kasvillisuuteen liittyvä tekijä on tähän mennessä estänyt niiden leviämisen Etelä-Suomeen.

Tavallisen kansalaisen kannalta ei ole väliä, tarttuuko iholle puutiainen vai taigapunkki, sillä ne levittävät molemmat suunnilleen yhtä paljon borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta.

– Alustavissa analyyseissamme 15–20 prosenttia punkeista kantaa borrelia-bakteereita ja noin yksi prosentti TBE- eli puutiaisaivokuumevirusta. Nämä tulokset vahvistavat aiempia käsityksiä, Sormunen kertoo.

Punkkikausi tuo taudit mukanaan

Huomenta Suomessa käytiin läpi punkkien ihmisillä aiheuttamia sairauksia ja niiden oireita toukokuussa 2015.