Anja Voutilainen on sairastanut psoriasista jo yli 60 vuoden ajan. Vuosiin on mahtunut lukuisia epäonnistuneita hoitokokeiluja. Anja kertoo Studio55.fille elämästä parantumattoman sairauden kanssa.
Anjan psoriasis oireili ensimmäisen kerran 11 vuoden iässä. Nimeä taudilla ei tuolloin tosin vielä ollut.
Ennen iho-oireiden puhkeamista Anja sairasti monta angiinaa putkeen. Viimeisimmän myötä tyttö joutui olemaan toista kuukautta poissa koulusta. Päälle iski vielä reumakuume ja munuaistulehdus.
− Talvella 1950 minulle tuli paiseita takamukseen. Kun ne rupesivat paranemaan, päälle tuli paksu, isoläikkäinen hilse, Anja kertaa.
Tuloksettomat hoidot
Kunnanlääkäri oli oireista ymmällään. Hän määräsi potilaalleen ensiavuksi mustia tervasalvoja.
− Ne tekivät ihon niin kuivaksi, että se rupesi halkeilemaan ja oli kivulias. Se oli aika hirveää!
Kun voiteet pahensivat oireita entisestään, lääkäri yritti lähestyä asiaa uudesta näkökulmasta. Kenties ongelma oli potilaan veressä?
Anjan verta ryhdyttiin puhdistamaan sisäisellä arsenikkikuurilla; alkuun kaksi tippaa päivässä aina 20 tippaan asti. Kuuri ei aiheuttanut muuta kuin pahan olon. Ei aikaakaan, kun Anja joutui iho-oireineen pienessä maalaiskylässä silmätikuksi.
− Ihmiset pelkäsivät, että se tarttuu. Yksi emäntä sanoi kerran reippaasti, että kuppa minussa on. En silloin edes ymmärtänyt, mitä se tarkoitti, Anja päivittelee.
Ihotautisairaalaan
Anja ehti täyttää 12 vuotta, kun kunnanlääkäri lähetti tytön tutkimuksiin Helsinkiin. Diagnoosi selvisi vihdoin. Anja oli riittävän vanha ymmärtämään, että kyseessä on parantumaton tauti.
