Presidentti Sauli Niinistö kertoo ajattelevansa presidentin armahdusoikeuden olevan jäänne. Hän olisi itse valmis luopumaan siitä.
– Olin kuusi vuotta sitten jo sitä mieltä, että olisin valmis luopumaan tästä presidentin valtaoikeudesta. Silloin ajatus tosin ei saanut yhtään kannatusta, Niinistö sanoo STT:lle.
Hänen mukaansa saman arvioinnin voisi hyvin tehdä tuomioistuinlaitoksen sisällä. Esimerkiksi elinkautisvankien armahtamisesta päättää nykyään Helsingin hovioikeus.
– Presidentinkin kohdalla niissä on aina korkeimman oikeuden lausunto. Tämä on ikään kuin tuplakierros, kun korkein oikeus jo miettii asiaa, Niinistö sanoo.
– Tässä on vanha perinne takana, se on vähän niin kuin kuningasajan perinteitä, että valtija vapahtaa, Niinistö toteaa.
Ei tarkoitusta tiukentaa linjaa
Aiemmin tänään uutisoitiin, että Niinistö on kautensa aikana armahtanut yhteensä 18 ihmistä eli keskimäärin kolme vuodessa. Niinistön edeltäjä, presidentti Tarja Halonen esimerkiksi hyväksyi keskimäärin reilut parikymmentä anomusta vuodessa. Niinistö kertoo, että kyse ei ole tarkoituksellisesta linjan tiukentamisesta.
– Ei minulla mitään tietoista linjaa ole, että nyt tiukennetaan, ei todellakaan. Sellainen linja on, että nimenomaan en arvioi sitä tuomiota, Niinistö sanoo STT:lle puhelimitse.
Hänen mukaansa esimerkiksi rikoksen laadun arviointi menisi oikeusjärjestyksen arvioimiseksi, mitä Niinistö ei tee armahduksissa. Toisin sanoen se, minkä rikoksen joku on tehnyt, ei vaikuta arvioon.
– Siitä, että arvioitaisiin jollain tavalla uudelleen se tuomio, vallitsee totaalinen väärinkäsitys. Siitä ei ole kysymys. Armahdus liittyy muihin syihin kuin rikokseen, Niinistö sanoo.
Lukujen perusteella Niinistön linja näyttää Halosen linjaa tiukemmalta.
Vertailu on kuitenkin ongelmallista muun muassa siksi, että armahdusanomuksia tuli Halosen aikana sadasta kahteensataan vuodessa ja Niinistön aikana anomuksia on tullut vajaat sata vuodessa. Halonen armahti myös elinkautisvankeja vuoteen 2006 asti, kunnes ne siirtyivät pääosin Helsingin hovioikeuden ratkaistaviksi. Tapaukset eivät myöskään ole koskaan samanlaisia.
Taustalla muun muassa terveydelliset syyt
Presidentti ei koskaan kommentoi armahduksen perusteita, eikä niin tee Niinistökään.
– Joskus on vaadittu, että ne pitäisi perustella. Ne perustelut olisivat kyllä yksilön syvintä suojaa koskevia, Niinistö sanoo.
Hänen mukaansa jokainen voi pohtia itse esimerkiksi mediatietojen perusteella, että mitä taustalla olevat syyt voivat olla.
– Julkisuudessahan on ollut joitain tapauksia menneillä vuosilla. Näissä tapauksissa on ollut esillä esimerkiksi saattohoito ja myös joku tilanne, jossa tuomittu ei sairautensa vuoksi päässyt edes tuomiotaan kuuntelemaan, Niinistö kertoo.
Niinistö on armahtanut esimerkiksi väkivalta-, huumausaine- ja liikennerikoksiin syyllistyneitä tai lieventänyt näiden tuomiota.
Esimerkiksi yhdessä tapauksessa Niinistö palautti vuonna 2013 iäkkäälle miehelle kersantin arvon, jonka tämä oli menettänyt sotaoikeudessa vuonna 1948. Mies oli jäänyt saapumatta lomilta palvelukseen ja syyllistynyt muun muassa kavalluksiin ja "itsensä päihdyttämiseen".