Parin viikon välein porilaisen autoliikkeen pihasta lähtee kuljetus, jonka määränpää on hyvin kaukana. Vanhojen autojen määränpää on jossain pitkien laivamatkojen ja monien satamien takana, jossain päin Afrikkaa.
Yllä olevalla videolla suomalaisautojen matka Afrikkaan kuvina
– Kamerun, Ghana, Nigeria, Etiopia, Marokko, Mauritania, Togo, luettelee autolastin mahdollisia kohteita 23-vuotias Sami Ibrahim, joka on siirtymässä hiljalleen Ranjia Oy -nimisen yrityksen johtoon.
Hänen isänsä, Israelista 80-luvulla Suomeen muuttanut Hisham Ibrahim perusti liikkeen vuonna 2006. Nyt isä on siirtymässä vähitellen eläkeläisten joukkoon – "jos vaan malttaa", Suomessa syntynyt poika Sami nauraa.
Olemassaolonsa aikana Ranjia Oy on ehtinyt kuljettaa tuhansia autoja.
Porista autot lähtevät kohti Keski-Eurooppaa, Saksaan Hampuriin tai Belgiaan Antwerpeniin, jossa ne lastataan laivan kyytiin.
Matka Afrikkaan vie noin kaksi ja puoli kuukautta.
"Pelaamme enemmän määrällä"
Afrikkaan suuntautuva autokauppa herättää ihmisissä paljon kysymyksiä. Monelle tulee mieleen romuautokentät, joista autot oudosti katoavat yön aikana.
Yksi isoimmista kysymyksistä esimerkiksi verkon keskustelupalstoilla on se, miten ihmeessä tällainen bisnes voi olla kannattavaa.
– Ei tässä kovin suuria katteita olekaan, tämä on niin kilpailtu ala, Sami Ibrahim myöntää.
– Me pelaamme enemmän määrällä. Siitä se palkka kertyy, kun autoja viedään vuodessa parisensataa.
Toimijoita alalla riittää
Kun toimijoita on paljon, niin autoja saa hakea eri puolilta Suomea. Myös Ranjia Oy:n ideana on ollut alusta asti toimia koko Suomen alueella.
Toimijoita tosiaan riittää. Hakusanoilla "Autovienti Afrikkaan" löytyy helposti useita Googlen sivuja täynnä eri kokoisten firmojen ilmoituksia. Sami Ibrahimilla on selkeä vastaus siihen, miksi Afrikan maat kiinnostavat yrityksiä.
– Vientimaissa arvostetaan Suomen autoja niiden hyvän kunnon takia. Vaikka kyseessä olisikin jopa parikymmentä vuotta vanha auto, niiden tekniikka on silti kunnossa. Autoista on pidetty hyvää huolta.
Toyotat kelpaavat vaikka vanhoina
Suomessa auton korjaaminen on kallista, sen sijaan Afrikassa se tuo töitä ja se on suhteessa edullista. Sen jälkeen kansalaiset voivat ostaa liikkeistä vanhan, mutta kunnostetun menopelin.
Suomen autokannasta vientiin menevät lähinnä käytetyt japanilaisvalmisteiset pakettiautot sekä henkilöautot.
Sami Ibrahim kertoo, että syy tähän on se, että siihen ja muihinkin japanilaisautoihin on Afrikassa saatavilla helposti varaosia.
Toyotan henkilöautomallit menevät Afrikassa usein yksityiskäyttöön tai takseiksi, mutta isommat pakettiautot menevät usein pikkubusseiksi tai työkäyttöön.
– Kuorma-autot menevät usein firmojen käyttöön, niitäkin viedään.
Musta leima tiettyjen toimijoiden takia
Kun toimijoita on paljon, mukaan mahtuu monenlaista yrittäjää. Ibrahim tietää, että ala houkuttelee myös heitä, joiden toiminta ei kestä päivänvaloa kaikilta osin.
– Jotkut eivät tee kuittikauppaa, jotkut palauttavat vain kilvet eivätkä rekisteröi hankkimaansa autoa. Se tietysti harmittaa, että Afrikan autokauppa on saanut Suomessa aika mustan leiman näiden joidenkin toimijoiden takia.
Samin mukaan tällaiset firmat pystyvät myös tekemään autoista virallisia toimijoita parempia tarjouksia, kun ne eivät maksa veroja.
Hän vinkkaa muutaman keinon, joiden avulla firman luotettavuutta voi punnita.
– Esimerkiksi se, milloin yritys on perustettu, kertoo siitä aika paljon. Toiminimiä kun tulee ja menee. Jos firma on toiminut esimerkiksi kymmenen vuotta ja sillä on hyvä maine asiakkaiden ja mainostajien keskuudessa, voi sen ajatella toimivan avoimesti.
Kuvia autokuormista matkan varrelta
Ibrahimien alalla markkinat vaihtelevat paljon. Yrityksen alkuvaiheessa autoja oli enemmän tarjolla ja niistä sai paremman hinnan, nyt hinnasta joutuu usein tinkimään ja autoja saa hakea eri puolilta Suomea.
– Välillä kauppa käy, välillä mekin joudumme odottamaan maksuissa.
Ranjia Oy tekee tiivistä yhteistyötä afrikkalaisten kumppaneidensa kanssa. Isä Hisham kävi Afrikassa viimeksi joulukuussa. Sami ei ole vielä käynyt itse sillä mantereella, mutta kertoo tutustuneensa satamien toimintaan Belgiassa sekä kiertäneensä eri vientifirmoja.
Sami kertoo saavansa jokaisesta kuormasta kuvia, kun autot saapuvat perille. Lisäksi kuvamateriaalia tulee myös autoista, jotka on korjattu ja laitettu myyntikuntoon.
– Välillä joudumme tekemään selvityksiä sen takia, että autoja on kolaroitu matkalla, mutta vähän tällaisia tulee. Afrikkalaiset firmat rekisteröivät autot nimiinsä, kun he saavat ne liikkeeseensä. Sitten ne voidaan myydä siellä eteenpäin.
Kummitusautot Trafin huolena
Afrikkaan vietävät autot jäävät Suomessa kummittelemaan Trafin rekistereihin liikennekäytöstä poistettuina autoina.
Asiasta syyskuussa kirjoittaneen Karjalaisen mukaan vuoden 2008 lopussa Suomessa oli hieman yli 281 000 liikennekäytöstä poistettua autoa, viime vuoden lopussa määrä oli jo yli 927 000.
Tämän vuoksi esimerkiksi Afrikkaan viety auto jää kummittelemaan Suomen ajoneuvorekisteriin. Afrikan lisäksi haamuajoneuvoja päätyy virallisen kierrätysjärjestelmän ulkopuolisiin romuttamoihin ja jää omistajien pihoille.
– Jos auto myydään Eta-maahan, esimerkiksi Saksaan, Suomen viranomaisille tulee tieto, kun se on rekisteröity uudessa maassa. Silloin auto poistetaan Suomen rekisteristä. Eta-alueen ulkopuolisten maiden kanssa näin ei ole, sanoo Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin kehityspäällikkö Markku Erkheikki Karjalaisen haastattelussa.