Torstaina 30. marraskuuta 1939 aamulla Neuvostoliitto hyökkäsi Suomen rajan yli. Puna-armeija pommitti 16:ta paikkakuntaa, joiden joukossa olivat muun muassa Helsinki, Viipuri, Turku ja Lahti.
– Suurin osa suomalaisista poliittisista johtajista ei tullut ajatelleeksi, että Neuvostoliitto hyökkäisi tuolla tavalla suoraan. Odotettiin, että sieltä tulisi vielä uhkavaatimus, jonka jälkeen käytäisiin viimeinen neuvottelukierros, kertoo poliittisen historian professori Kimmo Rentola Helsingin yliopistosta.
Sota syttyi ilman sodanjulistusta, ja lisäksi Neuvostoliitto perusti Terijoen eli Kuusisen hallituksen. Tällöin Neuvostoliitto ilmoitti, ettei ollut sodassa Suomen kanssa. Siten ei ollut enää neuvottelumahdollisuuksiakaan.
Kertausharjoituksissa käyneet lähes kaikki joukot
Suomessa oli kyllä varauduttu Rentolan mukaan aika hyvin sodan varalta. Lokakuussa oli alkanut ylimääräinen kertausharjoitus, joka oli käytännössä liikekannallepano. Rentola sanoo, että materiaalisista puutteista on puhuttu paljon, mutta suomalaisten pärjääminen osoittaa, että kyllä se kohtalainen oli.
– Lisäksi sen ajan yhteiskunnassa oli paljon nuoria miehiä, jotka olivat tottuneet ulkotöihin talvellakin. Ja jos ei ollut sotaväen vaatetusta, niin itsellä oli talvioloihin sopivat vaatteet.
Myös sotahistorian dosentti Pasi Tuunaisen mukaan Suomella oli taidollisesti ja välineistön puolesta hyvät lähtökohdat talvisodan syttyessä.
– Aina valitetaan sitä, että meillä oli pulaa kaikesta. Toki meillä oli pulaa esimerkiksi tykistön kranaateista ja raskaammista aseista, mutta jalkaväkimiehen perusvälineet olivat kohtalaisen hyvässä kunnossa, ja joukot tiesivät, miten toimia talvella.
