On se häkellyttävää, miten hyvässä vedossa voi 101-vuotias mies olla. Menemme tapaamaan Eino Syrjäniemeä omakotitaloon, jonka hän on rakentanut itse sodan jälkeen. Eino ei avaa ovea, koska hän on unohtanut tapaamisen, pistänyt lippalakin päähänsä ja lähtenyt kylille lounastamaan. Kävellen, ilman keppejä tai rollaattoreita. Eipä hätää, Eino löytyy helposti.
Artikkeli on uudelleenjulkaisu. Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran sunnuntaina 24. marraskuuta.
– Minä olen Haapajärven vanhin henkilö, mutta en tarvitse tukikeppejä enkä keinokärryjä niin kuin monet nuoremmat hoidokit, vitsailee veteraani.
Einon nivelet pysyvät kunnossa jatkuvalla pikkujumpalla. Hän venyttelee kesken tarinoinnin, varvastelee, ottaa asentoja ja täräyttää reippaita HUH-huutoja samalla kun oikaisee itseään voimakkain vedoin.
– Ja katsokaapa! Täriseekö käsi yhtään? kysyy entinen konekiväärimies.
Hän tähtää tuntemattomaan pisteeseen – ja toden totta: käsi ei tärise lainkaan.
– Jos olisi luoteja, osuisi kymppiin vieläkin! väittää Eino.
"Suurin osa sotilaista jäätyi suon päälle – me nuorimmat pääsimme etenemään"
Eino Syrjäniemi valmistautuu nyt Linnan juhliin. Hän on yksi vielä elossa olevista kahden sodan veteraaneista, joka osallistui muun muassa kuuluisaan Mai Guban iskuun Muurmannin radalla.
