Työryhmä esittää: Näillä keinoilla perhesurmia voisi ehkäistä

Poliisi voi rauhoittaa tilanteen, mutta kokonaisuus jää hahmottamatta. Poliisi ei tiedä, että lääkäri on voinut hiljattain paikkailla lasten vammoja tai perheestä on kenties satanut ilmoituksia lastensuojeluun.

Rikoksen tutkiminen voi kuivua tiedon puutteessa kokoon. Seuraavalla kerralla poliisia vastassa on pahimmillaan hengetön perhe.

Perhesurmien suma yllätti pari vuotta sitten 

- Perhesurmissa oli selvä piikki vuosina 2011-2012, jolloin yhteensä 25 lasta kuoli henkirikoksen uhrina.

- Viime vuonna epäiltyjä lasten henkirikoksia oli kaksi. Niissä kuolivat vastasyntynyt ja seitsemän kuukauden ikäinen lapsi.

- Perhesurmia ei ole tapana tehdä hetken mielijohteesta. Sen sijaan tekijät valmistautuvat tekoon esimerkiksi etsimällä netistä tietoa perhesurmista ja jättämällä itsemurhaviestejä näkyville. Yleensä tekijä on väkivaltainen perhettään kohtaan jo ennen henkirikoksia.

- Erityisesti vastasyntyneiden surmaaminen on vähentynyt selvästi vuosikymmenten mittaan. Lapsen todennäköisyys joutua henkirikoksen uhriksi oli 1950-luvulla 18-kertainen 2000-lukuun verrattuna.  

Ongelmia voitaisiin sisäministeriön työryhmän mukaan vähentää lisäämällä viranomaisten välistä tiedonvaihtoa. Työryhmä esittää lääkäreille ja muille viranomaisille velvollisuutta ilmoittaa lasten terveyteen kohdistuvista rikoksista poliisille. Tähän asti ilmoittaminen on ollut pakollista vain seksuaalirikoksissa.

Työryhmä lisäisi myös viranomaisten ja muiden auttajien mahdollisuuksia kertoa huolistaan poliisille oma-aloitteisesti. Tätä nykyä tietoja voi usein antaa vain kysyttäessä.

Viranomaisten yhteistyön pitäisi ryhmän mukaan olla jo rakenteissa, ei yksittäisten toimijoiden aktiivisuuden varassa. 

Julmuudet usein piilossa 

Työryhmän asiantuntijana kuultu rikoskomisario Pälvi Suokas korostaa viranomaisten yhteistyön tuovan tuloksia.

- Kokemukseni mukaan vakavat tapaukset tulevat vähin äänin ja näyttävät ensi silmäyksellä sellaisilta, ettei poliisin kannata niitä tutkia. Yhteistyöllä tilanteen vakavuudesta on kuitenkin saatu aivan eri kuva, ja tekijä on saanut teoistaan vankeusrangaistuksen, hän kertoo.

Suokas on törmännyt työssään monenlaiseen lasten ahdinkoon. Lapset voivat kärsiä väkivallasta itse tai joutua todistamaan vanhempiensa välistä väkivaltaa ja joutua huolehtimaan itsestään jo hyvin pieninä.

- Alle kouluikäiset lapset voivat olla perheen "aikuisia", kun vanhemmat eivät esimerkiksi päihdeongelman vuoksi kykene huolehtimaan lapsistaan. Hyvä, jos kaapissa on edes kaurahiutaleita, joista keittää mikropuuroa, aina ei ole sitäkään, Suokas kuvaa.

Tiedon puute vaikeuttaa lasten hätään puuttumista myös lastensuojelussa.

- Vieläkin kyseenalaistetaan, millä valtuuksilla lastensuojelu tietoja pyytelee, kertoo erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen Kuntaliitosta. 

Salailua varmuuden vuoksi 

Työryhmän esittämät muutokset eivät poistaisi sitä tosiasiaa, että tietoa perheistä on sirpaleittain eri viranomaisilla. Työryhmän puheenjohtajan, poliisijohtaja Pentti Sairan mukaan laki ei mahdollista yhteisiä rekistereitä. Rikosten torjunnan lisäksi on huomioitava yksityisyyden suoja.

Pikaratkaisua ei ole siihenkään, etteivät läheskään kaikki viranomaiset tiedä oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan. Asioita salaillaan välillä varmuuden vuoksi eikä ongelmiin puututa lisätyön pelossa.

- Voidaan mennä suojaan salassapitosäännösten taakse, kun ei ole jaksettu tai rohjettu toimia ajoissa, toteaa neuvotteleva virkamies Pia-Liisa Heiliö sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Suokkaan mukaan lisätyön pelkoon auttavat yhteistyöryhmät, jolloin hankalat tapaukset eivät kaadu yksittäisen työntekijän niskaan. Ne helpottaisivat myös nyt ehdotettujen muutosten tuomassa lisätyössä, jos ilmoituksia rikosepäilyistä tulee poliisille entistä enemmän.

- Itseäni huolestuttaa, kuinka siitä suuresta massasta pystytään poimimaan tapaukset, joihin oikeasti pitää puuttua ja mitä pitää tutkia huolella.