Kun poliisi saapuu selvittelemään perheväkivaltaa, vastassa on usein sekavia aikuisia ja kiltiksi peloteltuja lapsia. Heistä ehkä kukaan ei voi tai halua kertoa tapahtuneesta.
Poliisi voi rauhoittaa tilanteen, mutta kokonaisuus jää hahmottamatta. Poliisi ei tiedä, että lääkäri on voinut hiljattain paikkailla lasten vammoja tai perheestä on kenties satanut ilmoituksia lastensuojeluun.
Rikoksen tutkiminen voi kuivua tiedon puutteessa kokoon. Seuraavalla kerralla poliisia vastassa on pahimmillaan hengetön perhe.
Perhesurmien suma yllätti pari vuotta sitten
- Perhesurmissa oli selvä piikki vuosina 2011-2012, jolloin yhteensä 25 lasta kuoli henkirikoksen uhrina.
- Viime vuonna epäiltyjä lasten henkirikoksia oli kaksi. Niissä kuolivat vastasyntynyt ja seitsemän kuukauden ikäinen lapsi.
- Perhesurmia ei ole tapana tehdä hetken mielijohteesta. Sen sijaan tekijät valmistautuvat tekoon esimerkiksi etsimällä netistä tietoa perhesurmista ja jättämällä itsemurhaviestejä näkyville. Yleensä tekijä on väkivaltainen perhettään kohtaan jo ennen henkirikoksia.
- Erityisesti vastasyntyneiden surmaaminen on vähentynyt selvästi vuosikymmenten mittaan. Lapsen todennäköisyys joutua henkirikoksen uhriksi oli 1950-luvulla 18-kertainen 2000-lukuun verrattuna.
Ongelmia voitaisiin sisäministeriön työryhmän mukaan vähentää lisäämällä viranomaisten välistä tiedonvaihtoa. Työryhmä esittää lääkäreille ja muille viranomaisille velvollisuutta ilmoittaa lasten terveyteen kohdistuvista rikoksista poliisille. Tähän asti ilmoittaminen on ollut pakollista vain seksuaalirikoksissa.
Työryhmä lisäisi myös viranomaisten ja muiden auttajien mahdollisuuksia kertoa huolistaan poliisille oma-aloitteisesti. Tätä nykyä tietoja voi usein antaa vain kysyttäessä.
Viranomaisten yhteistyön pitäisi ryhmän mukaan olla jo rakenteissa, ei yksittäisten toimijoiden aktiivisuuden varassa.
Julmuudet usein piilossa
Työryhmän asiantuntijana kuultu rikoskomisario korostaa viranomaisten yhteistyön tuovan tuloksia.