Vajaat kaksi vuotta sitten Mirjan poika Leevi joutui vankilaan. Leevi oli ollut viettämässä aikaa baarissa, ja jostain syystä ilta päättyi riitaan, jonka toinen osapuoli oli vähällä menettää henkensä.
Leevillä oli ollut puukko mukanaan, ja hän oli sitä humala- ja suutuspäissään käyttänyt. Nyt Mirja kertoo miltä tuntuu, kun oma rakas poika tuomitaan tapon yrityksestä vankilaan.
– Olen käynyt elämäni aikana läpi paljon rankkoja asioita, joista aina olen selvinnyt, mutta silloin kun kuulin mitä Leevi oli tehnyt, tuntui kuin sydän olisi revitty rinnasta. Silloin tuli kyllä seinä vastaan, Mirja kertoo.
Hän, kuten kukaan muukaan perheen lähipiiristä, ei olisi ikinä uskonut, että Leevistä, rauhallisena ja pitkäpinnaisena tunnetusta nuoresta miehestä, olisi tekemään jotakin niin kamalaa kuin puukottamaan toista. Näin kuitenkin tapahtui.
– Luojan kiitos, uhri selvisi hengissä, Mirja huokaa.
Moni Mirjan tilanteessa oleva vanhempi varmasti miettii, mitä on tehnyt väärin, kun lapsi syyllistyy rikokseen, mutta Mirja on päättänyt olla ajattelematta niin.
– Olen kasvattanut Leevin niin hyvin kuin olen osannut. Hän on hyvä poika, mutta hän teki virheen, hän sanoo.
Kova huoli pojan pärjäämisestä
Leevi sai teostaan viiden vuoden vankilatuomion. Ennen oikeuskäsittelyä hän istui poliisivankilassa viikkoja, ja tuo aika oli Mirjalle kaikkein rankin, sillä hän ei meinannut saada mistään tietoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu tai miten Leevi voi.
– Minulla oli ihan hirveä hätä pojastani. Hirveä huoli siitä, miten hän pärjää.
Ja huoli on kova edelleen. Äidin tuska oli ja on suuri, kun häneltä viedään poika moneksi vuodeksi. Mirja ei myönnä, että olisi mikään kanaemo, joka ylihuolehtii, mutta vaikeaa on ollut tottua ajatukseen, että pojan kuulumisia ei voi kysellä silloin kun haluaisi.
– Mietin kovasti sitä, miten nuoren miehen pää kestää, kun hänet suljetaan laitokseen. Aina, kun käyn häntä katsomassa vankilassa, hän esittää reipasta, mutta luulen, että hän tekee sen minun takiani. Hän ei halua huolestuttaa minua, vaan sanoo aina, että pärjää hyvin.
"Olen puhunut asiasta avoimesti"
Mirjan tuskaa on helpottanut eniten se, että hän on voinut puhua tunteistaan avoimesti. Hänellä on ollut tukenaan vanhempi poikansa sekä hyvä ystävä. Myös työpaikallaan Mirja on kertonut, miksi Leevi joutui vankilaan.
– Minua auttaa, kun pystyn puhumaan. Minua ei kiinnosta, mitä ihmiset ajattelevat, vaan olen kertonut asiasta avoimesti. Kukaan ei ole kyllä tullut sanomaan mitään negatiivista.
Tärkein kuuntelija on kuitenkin ollut paras ystävä.
– Ilman ystävääni en varmasti olisi selvinnyt tästä. Hän se minut passitti hakemaan apuakin, kun olin romahtamassa, Mirja kiittelee.
Tulevaisuus huolestuttaa
Ensikertalaisena Leevi ei istu tuomiostaan kuin puolet, joten hän vapautunee jo ensi syksynä. Mirja on hieman huolissaan hänen tulevaisuudestaan, sillä esimerkiksi työnsaanti voi olla entiselle vangille hankalaa. Toisaalta Mirja ei edes halua ajatella, saati suunnitella tulevaa kovin pitkälle, sillä suunnitelmilla on usein taipumus epäonnistua.
– Elelen mieluummin päivä kerrallaan. Mietitään sitä vankilan jälkeistä elämää sitten kun sen aika on. Leevillä on kuitenkin se onni, että hänellä on paikka, mihin palata.
Studio55/Elina Rantalainen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.