27.7. Naantalissa heitetään jälleen unikeonpäivän kunniaksi Vuoden Unikeko mereen aamuseitsemältä ja valmistaudutaan viettämään juhlaa asiaankuuluvin menoin. Mutta mikä ihme on unikeonpäivä ja miten sitä Suomessa on ollut tapana viettää?
Unikeonpäivä tunnetaan Suomessa keskiajalta ja ensimmäinen maininta päivästä löytyy Hemmingin virsikirjan kalenterista 1652, jolloin päivää vietettiin 27.6. Nykyisessä almanakassa unikeonpäivä on vuodesta 1709 ollut heinäkuun 27.päivä.
Kansanuskomuksen mukaan se, joka herää unikeonpäivänä viimeisenä, on väsynyt koko vuoden. Tapana on ollut myös jollain tavoin kiusata pisimpään sikeitä vetänyttä – Naantalissa Vuoden Unikeko heitetään mereen.
Unikeonpäivään liittyvät uskomukset olivat meillä yhteydessä kekrin viettoon eli satovuoden alkuun ja loppuun. Kekrinä ei kukaan tahtonut olla hereillä aamulla viimeisenä, sillä huono ominaisuus saattoi seurata asianomaista henkilöä koko vuoden. Jos kekrinä nousi viimeisenä ylös, tuli kekri ja sitoi nukkujan jalat joko yhteen tai sänkyyn.
Myöhemmin uskottiin, että se joka jää viimeisenä vuoteeseen on koko vuoden ”unikeko” ja laiskin.
Sen sijaan jos meni talliin aamulla aikaisin, niin mies ja hevonen tulivat yhtä virkuiksi.
Kansanuskomuksiin kuuluu myös yleinen enne: jos Unikeonpäivänä sataa, niin sataa seitsemän viikkoa yhtä mittaa.
