Kahdeksan uinnin arvokisamitalia 1990-luvulla kauhonut Antti Kasvio, 46, ei ole pahemmin viihtynyt julkisuudessa urheilu-uransa jälkeen. Toisin kuin hänen aikalaisensa Jani Sievinen, Kasvion persoona on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomammaksi.
Ratkaisu on ollut tietoinen. Kasviolta on tälläkään kertaa turha odottaa tarkkaa selontekoa hänen siviilipuolen elämästään, mutta painavaa asiaa hänellä siitä huolimatta on.
Tulosruudun haastattelema Kasvio piirtää vastauksillaan kuvaa suomalaisen uinnin tilasta, eikä se mairittele lajia huippu-urheilun näkökulmasta. Karkeasti sanottuna Kasvion, Sievisen ja Hanna-Maria Seppälän menestysvuosien jälkeen uinnista on tullut Suomessa yhä puhtaammin harrastelaji.
– Me emme satsaa niihin, kenessä on potentiaalia. Me yritämme tarjota tätä lajia vähän niin kuin kaikille, ja se kuuluu meidän yhteiskuntaamme jossain määrin, Espoossa syntynyt, nykyään Kauniaisissa asuva Kasvio sanoo.
Kasvion näkemyksen mukaan nykyreseptillä kansainvälisiä huippuja suomalaisaltaissa on vaikea luoda. Nuorten lahjakkuuksien harjoitusmääriä pitäisi kasvattaa reippaasti nykyisestä.
– Meillä ei vain ole hirveästi mahdollisuuksia siihen. Laji vaatii sen altaan, ja altaassa aika on rajallista. Harrastajamäärät ovat lähteneet aika kovaan kasvuun, ja se tila on jaettu kaikille. Se tila ei välttämättä ole heillä, jotka sen tarvitsisivat sen huipputuloksen saavuttamiseen. Se on jaettu niin, että kaikilla olisi kivaa ja että kaikki pääsevät sinne.
Pitäisikö tavoitteellisia uimareita sitten suosia altailla muiden kustannuksella?
– No mun mielestä pitäisi, mutta mä ymmärrän sen toisenkin puolen siinä tietysti, Kasvio sanoo.