MTV Uutiset tapasi viime keväänä Kontulassa asuvan työttömän Ninan, joka söi vain parina päivänä viikossa, mikäli lapsilta jäi jotain ruokaa. Nelihenkisen perheen tilanne herätti monet ihmiset auttamaan, sillä perheen viikkobudjetti ruokaan oli vain 70 euroa.
Nina, 25, kertoo olevansa yhä työtön, vaikka on hakenut päivittäin töitä.
– Joka päivä, kun vien lapset esikouluun päiväkotiin avaan koneen ja alan etsiä töitä. Lähetän hakemuksia kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, joiden ajattelevan olen mahdollisuuksieni rajoissa.
Nina on koulutukseltaan parturi-kampaaja eikä voi allergioiden vuoksi tehdä koulutustaan vastaavia töitä. Merkonomin opinnot jäivät kesken, kun esikoinen ilmoitti tulostaan.
– En hae esimerkiksi lääkärin töitä, sillä eihän minulla siihen ole pätevyyttäkään. Nyt olen hakenut myyjän töitä, mutta siivoojan paikkoja en hae enää – se on kokeiltu – siihen minulla ei ole riittävää tarkkuutta. Olen hakenut myös asiakaspalvelutöihin, luettelee Nina.
Paikkoja on välillä auki
Ninan mukaan työpaikkoja on auki vaihtelevasti.
– Välillä ei ole ollut auki montaakaan osa-aikaista työtä, mutta seuraavana päivänä niitä voi olla vaikka kuinka monta. Mutta nyt hakijoita on kaikkiin paikkoihin niin paljon. Olen vain kerran onnistunut pääsemään haastatteluun. Aina ei tule edes vastausta hakemukseen, mutta jos mitään ei kuulu kahdessa viikossa, niin tiedän, että se meni ohi minulta.
– Mutta uskon edelleen, että kyllä se vielä tärppää, kun sieltä tulee se oikea. Nyt elättelen toivoa, että pääsisin edes työn alkuun, sillä olen hakenut myyjän paikkaa, jossa töitä olisi vain kahdeksan tuntia viikossa. Kun vain nyt pääsisin johonkin, kun olen ollut kotona jo neljä vuotta lasten syntymän jälkeen. Se ei näytä hyvältä papereissa, toteaa Nina.
Ninan mukaan hän katsoo itse olevansa osin syypää tilanteeseensa.
– Esikoiseni oli 2,5-vuotias, kun sanoin irti osa-aikaisen työsuhteeni. Sain nimittäin työttömänä enemmän rahaa. Ajattelin, että kyllähän minä uuden työn löydän tuosta vaan. Nyt syyllinen pitkäaikaistyöttömyyteeni tuijottaa peilistä enkä voi syyttää ketään muuta.
– Jälkiviisaana voin todeta, että se oli iso virhe enkä suosittele ketään jättämään työpaikkaa, vaikka se olisi maailman huonoin paikka. Ikinä ei voi tietää, saako irtisanomisen jälkeen töitä viikossa vai kymmenessä vuodessa! muistuttaa Nina.
"MTV:n haastattelu herätti meidät"
MTV Uutisten viime keväisen haastattelun jälkeen Nina syynäsi kaikki menot tarkkaan.
– Onhan meillä edelleen tiukkaan, koska olen työtön ja mies on vain kausitöissä. Mutta olemme tottuneet siihen, että samaa ruokaa tehdään isot määrät. Maikkarin haastattelu herätti meidät ja saimme myös jutun lukeneilta ihmisiltä hyviä vinkkejä siihen, miten saada perheen talous parempaan kuntoon.
– Katsoimme menot ja elimme tiukemmin hetken verran, jotta saimme maksettua osamaksuja pois. Nyt olemme ostaneet osamaksulla minun uudet, vähän kalliimmat, mutta lämpimät talvikenkäni ja joitakin lasten joululahjoja. Saimme vähän rahaa säästöönkin, josta nyt tiukkoina kuukausina otamme itsellemme lainaa ja maksamme omalle tilille takaisin, sanoo Nina.
Nina perheineen joutui jo parikymppisenä pikavippikierteeseen.
– Emme saa enää onneksi pikavippejä, sillä meillä ei ole luottotietoja. Mutta niitä en suosittele muutenkaan kenellekään. Pikavipit on vihoviimeisiä. Me olemme eläneet pikavippikierteen nuorena. Olimme kaksi tyhmää parikymppistä, jotka saivat ensimmäisen lapsen. Olin äitiyslomalla ja mies työttömänä, tunnustaa Nina.
Elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan
Ninan mukaan nyt perheen asiat ovat kuitenkin paremmin kuin viime keväänä.
– Olen jopa lihonut pari kiloa, kuin olen voinut syödä enemmän. Vuokrarästejä on enää 50 euroa ja saamme nekin ajan tasalle tässä kuussa.
– Mutta onhan elämäni mennyt ihan toisin kuin, mitä ajattelin 18-vuotiaana: Minulla piti olla 25-vuotiaana vakituinen työpaikka ja saisin kohta ensimmäisen lapsen. Ei mennyt ihan putkeen.
– Välillä minulle tulee itku silmään, kun luen kavereiden Facebook-päivityksiä: Töitä, töitä ja töitä ja sitten taas vapaata. Minä kudon villasukkia ja raahaan lapsia päiväkotiin. Mutta onhan se työtä, kun minä etsin niitä töitä, kuvailee arkeaan Nina.
Nina uskoo, että se oikea työpaikka löytyy vielä, sillä niin on monelle muullekin käynyt.
– Ajatus unelmatyöstäni on nyt vain se, että saisin työpaikan ja palkan siitä, että olen tehnyt työni hyvin, haaveilee Nina tulevaisuudestaan.