(EMI)
(EMI)
Pink Floydin uudelleenjulkaisujen yhtenä vaihtoehtona on napata kaikki levyt haltuun kivassa Discovery-boksissa, jossa on kaikki 14 albumia pahvikantisina versioina (yhteensä 16 levyä) sekä hieno 60-sivuinen kirjanen. Vihkossa on upeita kuvia (mm. levynkannet) sekä kertomuksia kuvien tiimoilta. Kaikki on kääritty hienoon viininpunaiseen laatikkoon, jossa levyt säilyvät halutessa hyvin ja napakassa järjestyksessä. EMI julkaisi samantyylisen laatikon The Beatlesilta pari vuotta sitten.
Brittiyhtyeen uran voi jakaa muutamaan jaksoon. Ensimmäinen jakso on perustajajäsenen, kitaristi-laulaja Syd Barrettin (1946-2006) johtama kausi 1964-1968. Kyseisenä aikana yhtye oli psykedeelisimmillään. Huumeisiin liian vahvasti sortuneen Barrettin potkujen jälkeen vetovastuun otti basisti-laulaja Roger Waters, joka johdatti joukkonsa 1970-luvulle ja lopulta jättisuosioon. Watersin johtamat alkuvuodet kulkivat vahvasti Barrettin hengessä. Vuonna 1973 julkaistu The Dark Side of the Moon aloitti Watersin aikakauden toisen, hittipitoisen puoliskon, jonka aikana Pink Floyd sementoi paikkansa yhtenä rockin historian suurimmista yhtyeistä.
Diktaattorimaisen Watersin otettua hatkat lopulta vuonna 1985, nousi yhtyeen pomoksi aikoinaan Barrettia tuuraamaan tullut David Gilmour. Waters ei kuitenkaan hyväksynyt Gilmourin ja rumpali Nick Masonin päätöstä jatkaa Pink Floydin nimellä, joten seurauksena oli oikeusjuttuja ja pitkäaikainen välirikko. Gilmourin aikakaudella bändi jatkoi jättimäisiä kiertueitaan ja nousi stadionrockin kärkinimeksi, mutta on julkaissut 25 vuoden aikana vain 2 studioalbumia: The Momentary Lapse of Reason (1987) ja The Division Bell (1994). Kaksi viimeisintä levyä ovat hyvin kaukana alkuaikojen levyistä ja niiltä kuulee varsin hyvin kyseisen ajan hengen (kitaravetoinen stadionrock oli suosittua) ja jäsenten vanhenemisen.
Myös keikkailu on 1990-luvun jälkeen vähentynyt lähes minimiin. Vuonna 2005 Bob Geldof sai maaniteltua Floyd-nelikon (myös kosketinsoittaja Rick Wrightin) soittamaan järjestämälleen Live 8 –hyväntekeväisyyskeikalle. Lisäksi Gilmour, Mason ja Wright soittivat yhdessä vuonna 2007 Barrettin muistokonsertissa. Tänä keväänä Gilmour ja Mason piipahtivat Watersin The Wall –kiertueen päätöskonsertissa Lontoossa, jossa kuultiin mm. Comfortably Numb (kts. video alla), jonka Gilmour lauloi jättimäisen muurilavasteen päältä. Wrightin puuttuminen on kuitenkin suurin syy (Gilmourin soolomeiningeistä huolimatta) siihen, miksi Pink Floydia ei enää nähdä täysipainoisesti yhtyeenä klassisella kokoonpanollaan.
Pink Floyd on allekirjoittaneelle aina ollut hieman outo yhtye. Loistavien hittibiisien takaa on löytynyt lukematon läjä ihmeellisiä hippiprogelevytyksiä. Sama fiilis jatkui tämän boksin sisältöä kuunnellessa. Yhtye oli aina teknologian kehityksen kärjessä ja yhtyeen keikat ovat olleet alusta lähtien erityisiä tapahtumia. Näitä levyjä kuunnellessa kannattaa olosuhteiden olla kunnossa. Mieluiten parhaat mahdolliset soittovehkeet ja hifilaitteet, pimeä – tai ainakin hämärä – huone, mukava tuoli sekä tarpeelliset virvokkeet ulottuvilla. Näillä eväillä kuunteluhetkistä tulee parhaita mahdollisia.
Upotettavan Youtube-videon id