Pulu, räps. Kirkko, räps. Kukka, räps. Matkustellessa maailmaa katsotaan usein kameran linssin läpi. Joskus valokuvaaminen menee liiallisuuksiin. Ethän sinä huolehdi hyvän valokuvan saamisesta hetkeen keskittymisen kustannuksella?
CNN:n matkailusivuston tuottaja James Durston oli sukeltamassa Thaimaassa, kun hänen näköpiiriinsä ilmestyi valashai. Durston valokuvasi haita vedenalaisella kamerallaan muutaman minuutin ajan, kun happea vielä riitti. Tämän jälkeen mies palasi pinnalle heittelemään ylävitosia ja juhlimaan kerran elämässä -kokemustaan.
Kun Durston myöhemmin selaili läpi kymmeniä napsimiaan kuvia, hän tajusi, että ne olivat kaikki, mitä hänellä oli. Jokaista muistoa kehysti 5x5 senttimetrin kokoinen näyttö. Kertaakaan hän ei ollut kohottanut katsettaan nähdäkseen kalaa omin silmin.
Internet on pullollaan vastaavia kokemuksia tai havaintoja.
Nick Trend kirjoittaa The Telegraphissa, kuinka Taj Mahalissa suurin osa vierailijoista näytti kokevan mausoleumin kameran linssin läpi. Caravan of One -matkablogin Hannah Williams puolestaan kertaa Skotlannissa tekemäänsä bussimatkaa, jolla vierustoveri nauhoitti 15 minuutin ajan ikkunan ulkopuolella viliseviä laaksoja ja vuoria – ja kumartui sitten älypuhelimensa ääreen katsoakseen juuri nauhoittamansa videon. Oikeat maisemat, joiden ohi parhaillaan kiidettiin, eivät saaneet matkaajan huomiota.
Traveller-nettisivuston Ben Groundwater muistelee Afrikan safarimatkalla näkemäänsä pariskuntaa, jonka ensimmäinen reaktio jokaiseen uuteen asiaan niin zimbabwelaisessa Mana Poolsin kansallispuistossa kuin Sambesi-joen äärellä oli tarttua kameraan. Seepra – räps! Kotka – räps! Pensas – räps! Lopuksi otokset tarkistettiin näytöltä, neuvoteltiin, nyökättiin ja sanottiin oppaalle: okei, jatketaan matkaa.
