Pulu, räps. Kirkko, räps. Kukka, räps. Matkustellessa maailmaa katsotaan usein kameran linssin läpi. Joskus valokuvaaminen menee liiallisuuksiin. Ethän sinä huolehdi hyvän valokuvan saamisesta hetkeen keskittymisen kustannuksella?
CNN:n matkailusivuston tuottaja James Durston oli sukeltamassa Thaimaassa, kun hänen näköpiiriinsä ilmestyi valashai. Durston valokuvasi haita vedenalaisella kamerallaan muutaman minuutin ajan, kun happea vielä riitti. Tämän jälkeen mies palasi pinnalle heittelemään ylävitosia ja juhlimaan kerran elämässä -kokemustaan.
Kun Durston myöhemmin selaili läpi kymmeniä napsimiaan kuvia, hän tajusi, että ne olivat kaikki, mitä hänellä oli. Jokaista muistoa kehysti 5x5 senttimetrin kokoinen näyttö. Kertaakaan hän ei ollut kohottanut katsettaan nähdäkseen kalaa omin silmin.
Internet on pullollaan vastaavia kokemuksia tai havaintoja.
Nick Trend kirjoittaa The Telegraphissa, kuinka Taj Mahalissa suurin osa vierailijoista näytti kokevan mausoleumin kameran linssin läpi. Caravan of One -matkablogin Hannah Williams puolestaan kertaa Skotlannissa tekemäänsä bussimatkaa, jolla vierustoveri nauhoitti 15 minuutin ajan ikkunan ulkopuolella viliseviä laaksoja ja vuoria – ja kumartui sitten älypuhelimensa ääreen katsoakseen juuri nauhoittamansa videon. Oikeat maisemat, joiden ohi parhaillaan kiidettiin, eivät saaneet matkaajan huomiota.
Traveller-nettisivuston Ben Groundwater muistelee Afrikan safarimatkalla näkemäänsä pariskuntaa, jonka ensimmäinen reaktio jokaiseen uuteen asiaan niin zimbabwelaisessa Mana Poolsin kansallispuistossa kuin Sambesi-joen äärellä oli tarttua kameraan. Seepra – räps! Kotka – räps! Pensas – räps! Lopuksi otokset tarkistettiin näytöltä, neuvoteltiin, nyökättiin ja sanottiin oppaalle: okei, jatketaan matkaa.
Tarve taltioida matkan jokainen hetki kameralle ei ole enää vain japanilaisista turisteista väännettävä vitsi. Vaikkei itse ottaisikaan kuvia, saa lomalla väistellä niitä, joiden maiseman vahingossa linssin eteen astuessaan peittää.
Lomaselfiet veivät hengen
Saattaa tuntua jopa siltä, että enemmän kuin itse matkaa odotetaankin matkan ”tulosten” jakamista muille. Kuvat ladataan Facebookiin ja jäädään odottamaan tykkäyksiä. ”Katsokaa, olen Eiffel-tornilla/Gizan pyramideilla/Times Squarella/Vatikaanissa/lontoolaisessa puhelinkioskissa!”
Pakkomielle jokaisen patsaan, torin, pulun, sillan, auringonlaskun, auringonnousun, aallon, muurin, parvekkeen ja patongin dokumentoimiseen voi kuitenkin viedä jotain pois juuri niistä hetkistä. Tämän ymmärtää, jos on ollut konsertissa, jossa näkymä lavalle peittyy ilmaan nostettujen kännykkäkameroiden takia – mikseivät ihmiset nauti konsertista nyt sen sijaan, että nauhoittavat sitä myöhempää varten?
Joskus into viestiä omasta maailmanvalloituksesta saattaa johtaa myös arvostelukyvyn pettämiseen. Kesällä 2014 kohuttiin yhdysvaltalaisesta 18-vuotiaasta Breanna Mitchellistä, joka latasi itsestään Twitteriin hymyilevän kuvan Auschwitzissa – keskitysleirillä kuoli toisen maailmansodan aikana arvioidusti yli miljoona ihmistä. Iloinen selfie poiki Mitchellille tappouhkauksia.
Niin ikään kesällä 2014 puolalainen pariskunta putosi Portugalin Cabo da Rocassa 80 metrin korkuiselta jyrkänteeltä mereen ja kuoli. He olivat olleet ottamassa itsestään valokuvia.
Vaikka valokuvausinto johtaa harvoin näin traagisiin seurauksiin, joskus voi olla syytä miettiä, keskittyykö enemmän hetken tallentamiseen kuin hetkestä nauttimiseen.
Psykologi Linda Henkel Fairfieldin yliopistosta on tutkinut, miten valokuvien ottaminen museossa vaikuttaa kohteiden muistamiseen. Psychological Science -julkaisussa ilmestyneet tulokset osoittivat, että kävijät muistivat enemmän näkemästään, jos he eivät ottaneet kohteista valokuvia.
Valokuvaaminen saattaa ikään kuin viedä kokemuksen ulkopuolelle ja siirtää huomion muualle. Henkel väittää, että kun ihmiset luottavat teknologian muistavan asioita heidän puolestaan – esimerkiksi kameran kuvaavan tapahtuman –, he eivät ole itse mukana niin täysillä.
Toisaalta tutkimuksen jatko osoitti myös, että valokuvan ottaminen nimenomaan tietystä yksityiskohdasta kameralla zoomaamalla näytti parantavan muistoa kohteesta. Tämä viittaisi Henkelin mielestä siihen, että mielen silmä ja kameran silmä eivät ole sama asia.
Mitä mieltä sinä olet lomakuvista? Kannatko kameraa mukana joka paikkaan vai kuvaatko vain tärkeimmät nähtävyydet? Oletko eri mieltä siitä, että kuvaaminen häiritsee hetkessä olemista? Kerro mielipiteesi alla! Vastauksia saatetaan julkaista nimettömänä tai nimimerkillä Studio55.fi-verkkosivustolla tai Facebook-sivullamme.
Lomake
Lähteet: Independent.co.uk, Travelandleisure.com, Telegraph.co.uk, Travel.cnn.com, Caravanofone.com, Nydailynews.com, Mercurynews.com
Kuvat: Colourbox.com