Zoomer-tuijotus on ollut viime viikkojen ehkäpä puhutuin sosiaalisen median ilmiö.
Useat kansainväliset mediat, kuten The Washington Post ja NBC News, ovat kesän aikana kirjoittaneet erikoisesta nuoria aikuisia koskevasta ilmiöstä.
Kyseessä on "Gen Z stare" eli zoomer-tuijotus.
Niin siis mikä?
Jos esimerkiksi kysyt tavallisessa asiakaspalvelutilanteessa nuorelta työntekijältä aivan normaalin kysymyksen, saatat saada vastaukseksi tyhjän katseen. Tunnet olosi vaivaantuneeksi ja hämmentyneeksi, kun tuntematon ihminen tuijottaa. Olet todennäköisesti joutunut zoomer-tuijotuksen uhriksi.
Tuntemattoman ihmisen tuijotus voi tuntua kiusalliselta ja sen pohjalta voi olla hankala jatkaa kohteliasta dialogia kiusaantumatta. Erityisesti zoomer-tuijotus on herättänyt närkästystä vanhemmissa sukupolvissa.
Zoomereilla eli z-sukupolvella tarkoitetaan nimenomaan 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun välillä syntyneitä ihmisiä.
Keskustelu tuijottamisen etiketistä on käynyt viime viikkoina kuumana. Zoomer-tuijotuksesta onkin julkaistu tuhansia videoita Tiktokissa.
Nuorten aikuisten tapa tuijottaa ilmeettömästi on erityisesti kummastuttanut Yhdysvalloissa, jossa vanhemmat sukupolvet ovat yleisesti tottuneet, että kohteliaaseen käytökseen kuuluu hymyily ja silmiin katsominen ilman tuijottamista.
Nuoret zoomerit ovat puolustaneet tuijotusta ja kysyneet, millä muulla tavalla typeriin tai itsestään selviin asiakaspalvelukysymyksiin pitäisi vastata? Moni tietää vanhan asiakaspalvelijoiden ohjenuoran: "Asiakas on aina oikeassa". Paitsi jokainen asiakaspalvelussa joskus työskennellyt tietää, ettei asiakas todellakaan aina ole oikeassa.
Tuijotukseen voi törmätä missä vain, mutta erityisesti kouluissa, työpaikoilla ja kaupoissa.
Psykoterapeutti Robi Ludwig uskoo, että zoomer-tuijotuksesta heränneessä kohussa korostuu erityisesti zoomereiden ja heitä edeltäneiden milleniaalien sosiaalisten taitojen ja tottumusten ero.
Milleniaaleja pidetään stereotyyppisesti niin epätoivoisen kohteliaina, että välillä käytös saattaa ainakin nuorempien mielestä vaikuttaa "cringeltä" eli nololta ja kiusalliselta. Käytös on kovassa ristiriidassa zoomereiden kalsean viileään asenteeseen sosiaalisissa tilanteissa.
Moni uskoo, että koronapandemian eristäytyminen ja sosiaalisten kanssakäymisten välttely on ainakin osittain syypäänä nuorten aikuisten tapaan vastata kysymykseen tai kommenttiin pelkällä tyhjällä katsella tai mulkaisulla.
Se ei todennäköisesti ole ainoastaan ylimielisen erimielisyyden tunnusmerkki, vaan saattaa olla myös alitajuinen viesti sosiaalisesta ahdistuksesta, joka kehittyi pandemiavuosien eristyksessä.
Zoomerit ovat myös kasvaneet suurimman osan elämästään digitaalisessa maailmassa. Harva heistä muistaa aikaa ennen sosiaalista mediaa. Sen myötä heidän kehittämänsä tavat kommunikoida voivat erota aiempien sukupolvien opeista.
Sosiaalinen media lisää myös paineita, koska mikä vain saattaa päätyä internetiin. Internetissä kaikenikäisillä on ongelmia hyvien ja kohteliaiden käytöstapojen kanssa. Moni nuori aikuinen pelkääkin, että sosiaaliseen mediaan joutuminen saattaisi johtaa joutumisen pilkan kohteeksi.
Jo monet sukupolvet aina 1950-luvulta lähtien ovat uhmanneet vanhempiensa asettamia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia normeja. Ei siis ole mitenkään uutta, että nuorempi sukupolvi käyttäytyy eri tavalla ja jopa paheellisestikin vanhempien ihmisten silmissä.
Tyhjän katseen tuijottamista on harrastettu ennenkin. Esimerkiksi 1980-luvun kulttiohjaaja John Hughesin elokuvissa "Pretty in Pink" ja "Sixteen Cnadles" nuoret hahmot tuijottavat itsepintaisesti vastaukseksi auktoriteettien vaatimuksiin.
Toisin kuin purkanvalkoisten jenkkihymyjen syntykehdolle Yhdysvalloille, jo luonnostaan alati jurottaville suomalaisille zoomer-tuijotus ei välttämättä ole myöskään täysin uusi ilmiö. Jo 1990-luvulla Kummeli esitteli kuuluisassa sketsissään "tonnin seteli -ilmeen". Se on eittämättä hyvin lähellä zoomer-tuijotusta.
