26. lokakuuta 2019 Päijät-Hämeen keskussairaalassa syntyi täydellinen pieni tyttö, Milla. 3,8 kilogrammaa painaneen täysikasvuisen tytön hartiat olivat tiukassa, ja pitkä ponnistusvaihe kesti kaksi tuntia. Äiti Piia Saarinen sai lopulta hartaasti toivotun esikoisensa rinnalleen.
– Ihanan lämmin ja kaunis vauva, hän ei näytä yhtään kuolleelta, muistaa nyt 46-vuotias Piia Saarinen ajatelleensa.
Patologi arvioi myöhemmin, että Milla oli kuollut kohtuun jo kaksi päivää aikaisemmin, mutta siinä hetkessä tytär oli Piialle niin elävä.
Kaksi päivää kestänyt synnytys oli henkisesti ja fyysisesti uuvuttava kokemus, sillä Piia tiesi synnyttävänsä kuolleen lapsen.
– Pidimme Millaa sylissä, mutta istukka ei tullutkaan perässä. Minut vietiin nukutukseen ja kaavintaan.
Piian mies, Timo Saarinen, piteli Millaa koko sen ajan, kun Piia oli istukanpoistossa.
– Onneksi saimme perhehuoneen, jossa ei ollut muita vauvoja lähellä.
Milla puettiin vaaleanpunaiseen asuun ja myssyyn. Vanhemmat ottivat Millasta valokuvia ja jalanjäljetkin otettiin talteen.
– Sitten mietittiin, miten kerromme kaikille läheisille, että emme tulekaan kotiin vauvan kanssa.
Pitkä lapsettomuus
Piia Saarinen oli 42-vuotias alkaessaan odottaa esikoistaan. Takana oli lähes 20 vuotta lapsettomuutta.
– Olen yrittänyt tulla raskaaksi 24-vuotiaasta saakka, ja alkaessani odottaa Millaa, olimme olleet jo kahdeksan vuotta lapsettomuushoidoissa.
Usean tuloksettoman alkionsiirron jälkeen raskaus vihdoin alkoi, ja kaikki sujui täysin normaalisti. Piian vointi oli hyvä ja lapsi kasvoi normaalisti.
Mistään ei voinut päätellä, että kohdussa ei ollutkaan kaikki kuten piti.
– Olin raskausaikana normaalisti seurannassa, mutta korkeaa ensisynnyttäjän ikääni ja IVF-taustaa ei huomioitu neuvolassa oikeastaan lainkaan, ja se huoletti minua.
IVF-tausta tarkoittaa koeputkihedelmöityksen kautta aikaansaatua raskautta.
Jälkikäteen Piiaa on kaduttanut, että hän ei vaatinut parempaa seurantaa raskauden aikana.
– Olisi suoraan sanottuna pitänyt olla vittumainen ja pitää meteliä. Olin koko raskauden ajan huolissani istukan toiminnasta, sillä tiesin äidin korkean iän altistavan sen toimintahäiriöille.
Lapsivedet menivät
Piia Saarinen kävi neuvolassa tunnollisesti läpi raskauden. Terveydenhoitajat vaihtuivat, eikä kukaan oikein missään vaiheessa hahmottanut Piian raskauden kokonaiskuvaa, ei edes Piia itse.
— Kun raskaus meni yliajalle, kävin terveydenhoitajan kanssa tiukan keskustelun, että minun kuuluisi olla sairaalan seurannassa yliaikaisuuden takia. Vielä 21. lokakuuta neuvolassa minulle sanottiin, että seuraillaan, vaikka raskaus oli jo silloin monta päivää yliaikainen.
Pari päivää ennen laskettua aikaa juuri ennen neuvolakäyntiä Piia Saarinen oli varma, että lapsivettä oli alkanut tihkua. Hän soitti Päijät-Hämeen keskussairaalan synnytysosastolle, mutta sieltä käskettiin vain seurailla tilannetta kotona.
– Kukaan ei kirjannut soittoa ylös tai neuvonut tulemaan tarkistukseen.
Sitä Piia Saarinen kertoo katuvansa lopun ikänsä, että kuunteli vääriä ohjeita.
– Jos olisin vaatinut päästä sairaalaan ja olisin luottanut tuntemuksiini, Milla olisi nyt elossa. Ystäväni oli samaan aikaan Hollolan neuvolan piirissä, ja hänet otettiin sairaalaan seurantaan heti lasketun ajan tullessa, koska ne ovat kuulemma neuvolan viralliset ohjeet. Minutkin olisi pitänyt ottaa yli 40-vuotiaana synnyttäjänä ainakin tutkittavaksi.
Millan kuolema
Piia Saarisen pahin pelko kävi toteen 23. lokakuuta. Millan liikkeet kohdussa loppuivat. Synnytyspäivystykseen mentäessä Piia vielä toivoi, että liikkeiden loppumiselle olisi jokin muu syy kuin kuolema.
– Sairaalassa todettiin heti, että Milla on kuollut.
Piian ensimmäinen reaktio oli, että vauva täytyy saada heti pois hänestä.
– Huusin ja itkin, että en selviä tästä. Kotona odottivat vauvan tavarat, isovanhemmat ja muu perhe. Olin vihainen, surullinen ja uupunut.
Patologi tutki Millan ja selvisi, että hän oli menehtynyt todennäköisesti samana päivänä, kun Milla oli käynyt neuvolassa viimeisessä kontrollissa.
– Lapsivettä oli kuulemma jäljellä erittäin vähän. Millalla ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä synnytyksestä.
Jälkikäteen kuitenkin selvisi, että jos synnytys olisi käynnistetty ennen lapsivesien menoa, tai hän olisi syntynyt suunnitellulla sektiolla, olisi Milla nyt elossa.
– Vaikeinta on päästä yli siitä tiedosta, että Milla kuoli turhaan.
Mies valmisti arkun
Piia Saarisen mies valmisti arkun, jossa Milla tuotiin kotiin ennen siunausta ja hautajaisia. Perhe kerääntyi avonaisen arkun ympärille jättämään jäähyväisiä pienokaiselle.
Piialle oli tärkeää, että Milla pääsee kotiin, jossa häntä odottivat isosisarukset isän puolelta.
Millan kuoleman jälkeen kaikki sujui Piian mukaan lähes katkeransuloisen hienosti.
– Pääsin heti sairaalassa psykiatrisen hoidon piiriin.
– Sitten sain kyllä apua, minulla oli monta hoitokontaktia eri tahoihin. Kuulemma pitäisi antaa anteeksi ettei katkeroidu, mutta todella vaikeaa se on.
Uusi raskaus
Kun Millan kuolemasta oli kulunut neljä kuukautta, tehtiin Piia Saariselle vielä yksi alkionsiirto. Mahdollisuus oli Piian viimeinen, sillä kymmenistä hoitokerroista jäljelle oli jäänyt vain yksi alkio. Tästä viimeisestä alkiosta syntyi lopulta Sienna 23. marraskuuta 2020.
– Käänsin Millan kuolemasta seuranneen surun ja tuskan päättäväisyydeksi ja keskitin kaiken voimavarani siihen, että tulisin uudelleen raskaaksi.
– Toisen raskauden aikana olikin sitten hoitokontakteja joka suuntaan, oli psykiatria, kriisipsykologia ja neuvolan kautta tukihenkilö. Käytännössä pääsin neuvolaan aina, kun halusin.
Lapsettomuuden trauma oli Piiassa vahvasti läsnä, pelkotilat olivat osa arkea, eikä Piia olisi omien sanojensa mukaan selvinnyt ilman psykiatrista apua.
– Millan kuoleman jälkeen minulle tarjottiin Diapamia ensihätään, mutta en koskaan ottanut niitä.
Oli olemassa todellinen pelko, että kontakti uuden vauvan kanssa vaarantuisi Piian traumojen myötä, joten hän sai apua myös siihen.
– Ilmoitin jo heti raskauden alussa, että alateitse en synnytä enää yhtään lasta.
Kaksi tytärtä
Piia Saarisen toinen tytär Sienna syntyi suunnitellulla sektiolla raskausviikoilla 37+2.
– Edelleen minulla on välillä epätodellinen olo, että onko minulla todella lapsi. Millan kuolema jätti pelkotilan, josta on vaikea päästä eroon.
Perhepetiä Piia Saarinen ei koskaan uskaltanut Sienna-tyttären kanssa kokeilla.
– Hän nukkuu edelleen kätkythälyttimen kanssa.
Piia teki Millan kuolemasta potilasvahinkoilmoituksen, sillä synnytyksestä vastannut ylilääkäri kehotti tekemään niin.
– Hänen mukaansa oli selvää, että jonkinlainen hoitovirhe on tapahtunut siinä, että minua ei 42-vuotiaana ensisynnyttäjänä otettu tarkkailuun, vaan lasketun ajan annettiin mennä yli lähes viikolla.
Vastaus vahinkoilmoituksesta oli tyly.
– Vastaus oli, että virhettä ei ole tapahtunut, mutta olemme korjanneet ohjeistustamme.
Piia on joutunut selvittämään itse, mitä kalvokiinnitteinen napanuora konkreettisesti tarkoitti. Kalvokiinnitteinen napanuora havaitaan noin yhdessä sadasta raskaudesta, ja jos synnytys käynnistyy lapsivesien menemisellä, voi tila olla äidille ja vauvalle hengenvaarallinen.
– Minua kauhistuttaa, että jos tiedossa on, että äidin korkea ikä ja IVF-hoidot lisäävät kalvokiinnitteisen napanuoran riskiä, niin miksi ihmeessä tätä ei seurata jo raskauden aikana, Piia kysyy.
Piialle itselleen on tärkeää, että kuollut lapsi ei ole tabu, josta ei saisi puhua. Saaristen esikoinen Milla onkin perheessä edelleen läsnä puheissa, valokuvissa ja muistoissa.
Käpy ry tarjoaa vertaistukea
Käpy Lapsikuolemaperheet ry on valtakunnallinen vertaistukijärjestö, jonka tarkoituksena on tukea lapsen kuoleman kokeneita perheitä.
Vertaistukea on saatavilla ensisijaisesti vanhemmille ja perheille, joiden lapsi on kuollut raskauden myöhäisessä vaiheessa, vauvana, lapsena, nuorena tai nuorena aikuisena.
Lue myös: Tervekin lapsi voi kuolla kohtuun, jos napanuora on kalvokiinnitteinen – "Äiti ei voi tehdä mitään ehkäistäkseen tätä"
Kaikki lapsensa menettäneet perheet voivat olla yhteydessä Käpyyn. Yhdistyksen avoimet vertaistukiryhmät kokoontuvat eri puolilla Suomea. Yhdistys välittää tukihenkilöitä ja järjestää tapaamisia sekä paikallisesti että verkossa lapsensa menettäneille vanhemmille. Tukea on saatavilla myös isovanhemmille ja sisaruksille.
Yhdistyksen vapaaehtoisina toimii sekä lapsen menettäneitä vanhempia että lapsenlapsen menettäneitä isovanhempia. Käpy ry pyrkii edistämään lapsikuolemaperheiden yhteiskunnallista asemaa ja jakaa tietoa, jotta lapsen menettäneet saisivat nykyistä paremmin tukea. Tietoa niin sureville kuin ammattilaisille löytyy Käpy ry:n kotisivuilta www.kapy.fi