Suomessa kohtukuoleman yleisyys on kolme tuhannesta, eli noin 150 lasta syntyy vuosittain kuolleena. Napanuoran tai sikiökalvojen poikkeavuudet liittyvät kohtukuolemaan noin 10 prosentissa tapauksista. Kalvokiinnitteistä napanuoran seulontaa ei seurata esimerkiksi valtakunnallisessa rakenneultraseulonnassa, sillä se vaatisi kätilöiden lisäkoulutusta.
Arviota napanuorakomplikaatioiden osuudesta kohtukuolemaan vaikeuttaa se, että napanuoran kiertymät ja solmut ovat tavallisia myös hyväkuntoisilla vastasyntyneillä.
Poikkeaviin kiinnittymistapoihin liittyi enemmän ennenaikaisia synnytyksiä, keisarileikkauksia ja vastasyntyneen pienipainoisuutta. Kalvokiinnitteisyyteen liittyi myös enemmän yksivaltimoisia napanuoria, ylimääräisiä raskaudenaikaisia kaikukuvauksia, pieniä syntymä-pH-arvoja ja enemmän synnytyksenaikaista verenvuotoa.
Seulonta vaatii koulutuksen
Napanuoran poikkeava kiinnittymiskohta voi vaikuttaa epäedullisesti raskauden kulkuun ja synnytystapaan sekä lisätä synnytyskomplikaatioita. Vielä ei tiedetä, hyödyttääkö kiinnittymiskohdan rutiinimainen tarkastaminen, sillä tutkimusta aiheesta ja sen vaikutuksesta raskauden kulkuun ja vastasyntyneen terveyteen on niukasti.
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori Aura Pyykönen kertoo, että kalvokiinnitteisen napanuoran seulonnan hyödyistä ja haitoista on vielä riittämättömästi tietoa.
– Suomessa on vastikään julkaistu tutkimus, joissa on tuotu esille ajatus, että napanuoran kalvokiinnitteisyys otettaisiin mukaan seulontaohjelmaan. Se vaatisi kätilöiden koulutusta ja meidän pitäisi myös selvittää, että miten seulonnan jälkeen edetään.