Suomessa kohtukuoleman yleisyys on kolme tuhannesta, eli noin 150 lasta syntyy vuosittain kuolleena. Napanuoran tai sikiökalvojen poikkeavuudet liittyvät kohtukuolemaan noin 10 prosentissa tapauksista. Kalvokiinnitteistä napanuoran seulontaa ei seurata esimerkiksi valtakunnallisessa rakenneultraseulonnassa, sillä se vaatisi kätilöiden lisäkoulutusta.
Arviota napanuorakomplikaatioiden osuudesta kohtukuolemaan vaikeuttaa se, että napanuoran kiertymät ja solmut ovat tavallisia myös hyväkuntoisilla vastasyntyneillä.
Poikkeaviin kiinnittymistapoihin liittyi enemmän ennenaikaisia synnytyksiä, keisarileikkauksia ja vastasyntyneen pienipainoisuutta. Kalvokiinnitteisyyteen liittyi myös enemmän yksivaltimoisia napanuoria, ylimääräisiä raskaudenaikaisia kaikukuvauksia, pieniä syntymä-pH-arvoja ja enemmän synnytyksenaikaista verenvuotoa.
Seulonta vaatii koulutuksen
Napanuoran poikkeava kiinnittymiskohta voi vaikuttaa epäedullisesti raskauden kulkuun ja synnytystapaan sekä lisätä synnytyskomplikaatioita. Vielä ei tiedetä, hyödyttääkö kiinnittymiskohdan rutiinimainen tarkastaminen, sillä tutkimusta aiheesta ja sen vaikutuksesta raskauden kulkuun ja vastasyntyneen terveyteen on niukasti.
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori Aura Pyykönen kertoo, että kalvokiinnitteisen napanuoran seulonnan hyödyistä ja haitoista on vielä riittämättömästi tietoa.
– Suomessa on vastikään julkaistu tutkimus, joissa on tuotu esille ajatus, että napanuoran kalvokiinnitteisyys otettaisiin mukaan seulontaohjelmaan. Se vaatisi kätilöiden koulutusta ja meidän pitäisi myös selvittää, että miten seulonnan jälkeen edetään.
Napanuoran kiinnittyminen olisi mahdollista tarkastaa rakenneultran yhteydessä raskausviikon 20 tuntumassa.
– Jos napanuoran selkeä poikkeavuus olisi tiedossa, sikiön ja kohdun kasvua voitaisiin mahdollisesti seurata raskauden ajan hieman tarkemmin.
Ei jälkiseurantaa
Aura Pyykösen mukaan kalvokiinnitteinen napanuora ei useimmiten aiheuta mitään komplikaatioita raskaudessa, ja usein se havaitaankin vasta synnytyksen jälkeen istukkaa tarkastellessa.
– Lapsi voi olla täysin terve koko raskausajan, mutta hän on vaan kohdussa turvattomampi, koska napasuonet ovat heikommin suojattuja. Kalvokiinnitteisyys aiheuttaa käytännössä sen, että sikiöllä on vain heikommin eristetty yksiö. Äiti ei voi tehdä mitään ehkäistäkseen tätä.
Riskit kohdistuvat Pyykösen mukaan raskaus- ja synnytysaikaan.
– Jos kalvokiinnitteinen napanuora havaitaan synnytyksen jälkeen, jälkiseurannalle ei ole tarvetta, koska lapsi on syntynyt ja turvassa.
Kalvokiinnitteinen napanuora voidaan siis havaita raskausaikana, mutta se edellyttää Aura Pyykösen mukaan yleensä joitain oireita, että sitä ylipäätään lähdetään selvittämään.
– Kalvokiinnitteinen napanuora lisää riskiä sikiön pienipainoisuudelle ja ennenaikaisuudelle sekä raskausmyrkytykselle tai verenpaineen nousulle raskausaikana.
Ikä lisää riskiä
Aura Pyykösen mukaan äidin korkea ikä ja hedelmällisyyshoidoilla alkanut raskaus lisäävät riskiä kalvokiinnitteiseen napanuoraan. Sikiön kohtukuoleman syynä voi olla napanuorakomplikaatio liittyen kalvokiinnitteisyyteen.
– Kalvokiinnikkeisyyteen liittyy riski, että napanuora joutuu poikkeavan kovaan paineeseen ja silloin on suurempi riski napanuorakomplikaatioille. Napanuora ei ole varsinaisesti heikosti kiinni, mutta sen verisuonitus on herkemmin uhattuna. Suonet voivat joutua supistelujen seurauksena poikkeavasti puristuksiin ja vaarantaa sikiön hapensaannin.
Tilaan liittyy myös lisääntynyt riksi synnytyskomplikaatioille kuten hätäsektiolle tai äidin runsaammalle verenvuodolle.
– Hyvin harvinaisena liitännäiskomplikaationa on vasa previa eli kohdunkaulan sisäsuun yli kalvoissa kulkeva napanuora tai napasuonet, jolloin synnytyksen yhteydessä suonet ovat suuressa riskissä revetä. Tällainen tilanne on onneksi äärimmäisen harvinainen ja katastrofia edeltää tyypillisesti sikiön sydänäänimuutokset, jotka mahdollistavat pelastavat toimenpiteet, kiireellisen tai hätäkeisarileikkauksen.
Lähteenä käytetty: Duodecim, www.kohtukuolema.fi