Nyt olisi aika.
Mutta löytyykö ideoita?
Ajatellaanko isosti vai sorrutaanko pieneen näpertelyyn?
Missä lymyää suomalainen sisu?
Nämä ovat hallitukselle näinä viikkoina olennaisia kysymyksiä tai ainakin pitäisi olla.
Hallitus kokoontuu kevään kehysriiheen miettimään miten valtiontalouden vaje saadaan kurottua umpeen. Tähän asti esiteltyjä konsteja ovat: säästäminen, leikkaaminen ja verojen korottaminen.
Uuden luomisesta ei ole kukaan puhunut mitään.
Homma on alkanut mennä käsistä jo tässä vaiheessa, kun aloitetaan riitely siitä kuinka paljon tuota vajetta ylipäätään pitäisi kuroa umpeen. Haarukkakin on melkoinen 2,5- 5 miljardia euroa.
Tämä ei sinänsä ole mitään uutta. Tosiasioiden tunnustaminen on raskasta. Hyvin raskasta se on ollut ja on yhä kreikkalaisille ja historiasta ja lähistöltä löytyy muitakin järkyttäviä esimerkkejä.
Faktojen kiistäminen lämmittää hetken. Kestävyysvajeen suuruus ja leikkaustarve ovat mitä syvintä politiikkaa. Ne joko oikeuttavat ratkaisuihin tai sitten ne kiistämällä voidaan jatkaa jonkun aikaa kuten ennenkin - kunnes pysähdys tulee.
Ja äkkipysähdys tulee varmasti, ellei rohjeta katsoa peiliin. Kysymys kuuluu vain - milloin.