Pientä näpertelyä

Ei tarvitse olla erikoinen ennustaja nähdäkseen, että kehysriihessä korotetaan erityisesti keski- ja hyvätuloisten veroja, alv nousee yhden prosenttiyksikön ja indeksikorotukset jäädytetään joksikin aikaa.

Myrkkyähän pitää jakaa vähän tasapuolisesti kaikille. Kasvun voimistamiseen niillä ei valitettavasti tähdätä.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on ikävässä raossa, kun hänen vastuullinen tehtävänsä on pitää huolta valtiontaloudesta ja samalla räpistellä irti joistakin omista, viimeistään nyt mahdottomiksi osoittautuneista kynnyskysymyksistä. Toimittaja Vesa Kallionpään kysyessä SDP:n puheenjohtajapäivillä alv:n nostosta, Urpilainen hiukan nyreänoloisena sanoi demareiden suhtautuvan siihen kriittisesti. Niin varmaan, mutta se on jo aivan toinen asia kuin ehdoton kielto nostaa sitä.

Näin maailma tasaa, sanoisi isoisäni jos vielä olisi tätä katsomassa.

Maaotteluhenkeä kaivataan

Suurempi ongelma, kuin nämä sulle-mulle jaettavat leikkaus- ja veronkorotusratkaisut, on suomalaisen työntarjonta.

Urheilussa mikään ei sytytä suomalaisia niin paljon kuin ottelu Ruotsia vastaan, on sitten kyse yleisurheilun Finnkampenista tai lätkän mitalitaisteluista. Kohtahan se taas nähdään ja kotikisoissa.

Mutta talouden maaottelussa olemme nyt Ruotsille häviämässä.

Koko hyvinvointivaltion idea on kopioitu länsinaapuristamme. Siellä on nyt osattu tehdä vuosikymmeniä vaurautta takoneeseen systeemiin sellaisia uudistuksia, että mahdollisuus kasvuun säilyy jatkossakin. Me emme näköjään halua seurata tätä esimerkkiä.

Saksaa myös ihaillaan ja erityisesti tarvitaan Euroopan talousveturina. Sielläkään kasvu ei syntynyt itsestään vaan liittokansleri Gerhard Schröderin johdolla tehtiin paljon vaikeita rakenteita uudistavia ratkaisuja. Oli malttia vaurastua.

Sisua riiheen

Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen johtoon tulee nyt paluumuuttaja Ruotsista, Juhana Vartiainen (sd), jonka mielestä Ruotsissa tehdään parempaa politiikkaa ja demareiden talouspolitiikka Suomessa on surkeaa.

Ehkä meno nyt muuttuu kun hän alkaa lukea madonlukuja Suomessa. Vartiaisen mielestä pienet veronlisäykset, karamelliverot, ovat alkemiaa. Olennaista on lisätä tehtyjä työtunteja.

Kansalaisten työhaluja on pakko lisätä. Se tarkoittaa, ikävästi sanoen, etuisuuksien karsintaa. Työnteon pitää olla aina kannattavampaa kuin joutenolo. Ruotsissa on mm. työn vastaanottovelvollisuutta kiristetty ja heikennetty työttömyysturvaa.

Toimeentulotuesta Suomessa on tullut tilapäisavun sijasta pysyvä tukimuoto ja työhön hakeutumista halvaannuttava tekijä. Nuorten työllistämiseen pitäisi tarjota kunnon porkkanoita; alennuksia työnantajamaksuihin ja ehkäpä jopa rohkeasti puuttua minimipalkka- ja yleissitovuuskysymyksiin.

Hallituspuolueiden soisi löytävän myös muita taloustalkoisiin osallistumaan kuin palkansaajia. Meillä myös tätä muuta, lähes verovapaata rälssiä riittää. Tavalliset palkansaajat Suomessa kyllä aika hyvin maailman vertailussa jo osallistuvat yhteiskunnan kustannuksiin. Progressio takaa, että ne maksavat enemmän, joilla on myös paremmin maksukykyä.

Hyvät ratkaisut tiedetään. Niitä on, herra paratkoon Suomessa selvitetty komitea komitean perään. Nyt siis vain tekoja peliin. Rohkeutta ajatella isosti tulevaisuuteen eikä tyytyä näpertelemään pieniä omia äänestäjiä muka sillä tavoin hyvitellen.

Sisukkaita terveisiä kehysriiheen!