Tutkijoiden mukaan vaikuttaa siltä, että nuorten psyykenlääkkeiden käyttö kohdentuu enemmän tarpeen mukaisesti kuin muiden reseptilääkkeiden käyttö.
Pienituloisten perheiden nuoret käyttävät vähemmän reseptilääkkeitä kuin muut nuoret, käy ilmi Kelan tutkimuksesta. Poikkeuksena ovat psyykenlääkkeet, joiden käyttö on yleisempää pienituloisten perheiden nuorilla.
Nuorten reseptilääkekäytössä on suuret tuloryhmittäiset erot, kertoo Kela tiedotteessaan.
Suurituloisimpaan viiteen prosenttiin kuuluvien perheiden nuoret käyttivät yleisimpiä reseptilääkkeitä 15–55 prosenttia todennäköisemmin kuin pienituloisimpaan viiteen prosenttiin kuuluvien perheiden nuoret. Suurin ero oli allergia- ja astmalääkkeissä.
Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että terveysongelmat ovat kuitenkin yleisempiä pienituloisista perheistä tulevilla nuorilla. Jos reseptilääkkeiden käyttö kohdentuisi tarpeen mukaan, pienituloisten perheiden nuorten pitäisi periaatteessa käyttää enemmän reseptilääkkeitä.
– Pienituloisten perheiden nuoret saattavat käyttää reseptilääkkeitä vähemmän kuin terveydenhoidollinen tarve edellyttäisi. Näillä nuorilla voi olla esimerkiksi vaikeuksia päästä hoitoon tai kustantaa reseptilääkkeiden omavastuuosuuksia, arvioi Kelan erikoistutkija Heta Moustgaard tiedotteessa.
Suurempituloisten perheiden nuoret puolestaan saattavat käyttää lääkkeitä lieviinkin vaivoihin, koska heidän on helpompi päästä terveydenhuollon piiriin.
Yleisimpiin reseptilääkkeisiin lukeutuvat antibiootit, kipulääkkeet sekä allergia- ja astmalääkkeet.
Nyt valmistuneen tutkimuksen aineistona käytettiin lähes 1,5 miljoonan vuosina 1979–2003 syntyneen suomalaisen rekisteritietoja.
Tutkijat analysoivat yleisimpien Kela-korvattujen reseptilääkeryhmien käytön todennäköisyyttä 16–20 vuoden iässä ja vertasivat sitä samojen ihmisten lapsuusperheen tuloihin näiden ollessa 11–15 vuotiaita.
Aineistossa ei ollut tietoa ilman reseptiä ostetuista lääkkeistä tai lääkkeistä, jotka eivät olleet Kela-korvauksen piirissä.
Psykoterapiaa varakkaammille
Psyykenlääkkeiden kohdalla tilanne oli päinvastainen kuin muissa yleisimmissä lääkeryhmissä: niiden käyttö oli yleisempää pienituloisten perheiden nuorilla. Pienituloisimpien nuorten todennäköisyys käyttää psyykenlääkkeitä oli kaksinkertainen verrattuna suurituloisimpien perheiden nuoriin.
Tutkijoiden mukaan vaikuttaa siltä, että nuorten psyykenlääkkeiden käyttö kohdentuu enemmän tarpeen mukaisesti kuin muiden reseptilääkkeiden käyttö.
– Mielenterveysongelmat ovat tutkimusten mukaan yleisempiä pienituloisten perheiden nuorilla, joten lääkehoitoa näyttäisi saavan ryhmä, jossa tarvekin on suurin, Moustgaard sanoo.
Toisaalta lääkehoitoa ei suositella nuorilla ensisijaiseksi hoitomuodoksi esimerkiksi lievään ja keskivaikeaan masennukseen.
Lääkehoito on kuitenkin suhteellisen edullista verrattuna hoitosuositusten mukaiseen psykoterapiaan. Onkin aiempaa näyttöä siitä, että erimerkiksi Kelan osittain korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa saavat vähiten pienituloisten perheiden nuoret.
Tutkijat vertailivat myös sisaruksia, jotka olivat altistuneet erilaisille lapsuusperheen tuloille. Nämä sisarukset eivät eronneet lääkekäytön osalta toisistaan.
Tämä voi tutkijoiden mukaan kertoa yhtäältä siitä, että perheen tulojen mukaisia eroja lääkekäytössä selittävät muut sisarusten jakamat perheiden ominaisuudet, ei niinkään itse tulotaso. Toisaalta sisarusten väliset erot tulotasossa olivat pienemmät kuin koko väestössä.